12.9.2009 Rovaniemi

Eikös se niin ole, että keikka vuodessa pitää miehen tiellä? Pitkän pitkän keikkatauon jälkeen pääsimme vihdoin tien päälle ja tie vei "lappiin". Tai ainakin matkan varrella tuli vastaan jonkin sortin poromerkki. Yleensä meidän kirouksena on ollut käsittämätön säätäminen, mutta nyt kaikki meni jostain syystä todella helposti. Vuokrattiin keikka-autoksi keltainen maatiekiitäjä, jossa oli todella tyylikkäät aluvanteet. Sehän se tärkeintä kun autoa arvioidaan...!Lähdettiin jo edeltävänä päivänä matkaan. Klo 14 reenikselle pakkaamaan auto. Suurinta ihmetystä aiheutti se, että meillä jäi tilaa liikaa. Otettiin sitten varalta kaikkea mitä käsiin saatiin. Näyttää paremmalta kun on tavaratila täynnä erilaisia piuhoja.

Klo 14.55. Matka alkoi. Klo 15.00 Ensimmäinen stoppi. Pattijoen uudelta abc:lta lähti matkaan roskaruokaa pekonilla ja muuta terveellistä sälää. Klo 15.30 Raahen linkkuriasemalta tarttui kyytiin Aapo ja hänen vaimonsa Sanna. Ai niin, Hencallakin oli mukana hänen kauniimpi puoliskonsa, Moonika c:llä. Matka jatkui kohti Rovaniemeä. Revonlahdella, eli noin 2o kilsan päästä oli seuraava stoppi. Pojjaat kävi vessassa. Kyllähän noin pitkän ajon jälkeen jo pitää päästä vessaan...Tämän jälkeen ajettiin aika lailla ilman suurempia pysähdyksiä, jos ei Pasin ultrapientä rakkoa otetaan huomioon.

Vähän ennen Rovaniemeä ihmeteltiin kun keskellä ei mitään läppäri pongasi yhtäkkiä langattoman verkon. Verkon nimi oli tasavalta. Äkkiä foliopipoa päähän...

Tultiin Rovaniemelle ja paikallinen nuoriso-ohjus Tero opasti meidät majapaikkaan. Majapaikasta löytyi kaikki pakollinen:rantasauna, ranta, äärimmäisen vaarallinen saunankuisti ja pekonia. Kyllä, meille oli varattu aamupalaksi hivenaineita. Paistettiin 3 pakettia pekonia ja paistinpannu piti tyhjentää rasvasta tasaisin väliajoin. Eihän se pekoni nyt kovin rasvaista ole...ei...!Pekonin jälkeen nokka kohti keikkapaikkaa. Siellä Heikki ja Pate oli jo tehnyt likaisen työn. Soittimet lavalle, piuhat oikeisiin paikkoihin ja soundcheck. Kaikki toimi hyvin. Ainoastaan sata hertsiä tuli liian lujaa ;)

Ennen keikkaa Hencca ja Pete antoi radio Deille haastattelun, syötiin mainiota ruokaa ja levähdettiin. Klo 16 alkoi meidän veto. Paikalla oli vajaa 100 ihmistä ja tunnelma oli hyvä. Soitto meni siten kuten odottaa saattaa vuoden keikkatauon jälkeen. Kamalasti puristusta ja Petellä hajosi vasen korvanappi kesken setin. Halpa ei ole edelleenkään laadukasta. Keikan jälkeen Hencca veti trubakeikkana eteisessä lastenlaulun, Tero pakotti. Hyvä reissu kaikenkaikkiaan.Klo 18 lähdettiin kotia päin. Matkalla syötiin terveellistä roskaruokaa, tottakai.Kotona oltiin noin klo 23. Rovaniemen seurakunta hoiti järjestelyt todella hyvin, kiitos siitä sinne päin!Kiitos kaikille, jotka olitte kuuntelemassa. Kiitos Tuupan jätkille, olitte tasaisen huonoja ;) Suurin kiitos Taivaan Isälle!

ps. kiitos Heikille kun laitoit kameran "pyörimään"...

5.9.08 Bio Huvimylly, Raahe

Keikkapäivänä bändi kokoontui kolmen aikaan Bio Huvimyllyn edustalle. Kaikilla oli jokunen perhonen vatsan pohjalla: olihan muutaman tunnin päästä starttaamassa ensimmäinen keikka pitkästä aikaa ja kaikenlisäksi aivan ensimmäinen tällä kokoonpanolla. Fiilis oli kuitenkin hyvin luottavainen, vaikka reenikertoja ei ollut kovin suurta määrää viimeaikoina kertynyt. Kaikki tuntui silti toimivan hyvin. Kun saatiin Huvimyllyn ovet auki lähdettiin sisälle tsekkaamaan keikkapaikkaa ja pian aloitettiin jo tavaroiden roudaaminen sisälle. Yksistään Aapon valtavan rumpusetin roudaaminen vei jo aikaa, vaikka koko bändi oli mukana!! Kaiken touhun keskellä ei enää muistanut jännittää itse tulevaa keikkaa.

Kun kamat alkoivat olla suurin piirtein kasassa, ehdittiin juuri ja juuri käväistä ABC:llä hengähtämässä. Joku veti kahvin, joku nopea ehti syödäkin jotain. Sitten kiireellä sound checkiin, joka ikävä kyllä loppujen lopuksi myöhästyi sen verran, ettemme ehtineet tehdä kaikkea aivan niinkuin olisimme halunneet. No, näin voi käydä ja niin myös yleensä aina käy! Checkin jälkeen ei sitten enää ehtinytkään juuri pysähtyä mietiskelemään kun kello oli jo muutamaa minuuttia vaille seitsemän ja seitsemältä oli keikan määrä alkaa. Silmän räpäys ja Kippolan Janne oli jo lavalla toivottamassa meidät tervetulleiksi ja seuraavaksi olimme jo lavalla ja ensimmäinen biisi rävähti käyntiin. Kaikki meni hyvin ja yleisö oli todella hyvin meidän messissä! Tosi paljon kiitoksia kaikille, jotka olitte siellä meidän kanssamme. 

Keikan jälkeen huokaistiin, juotiin n+1 kuppia kahvia, ja lopuksi Peten luokse saunomaan ja katselemaan keikka läpi videolta. Mageen talon on Pete laittanut ja rempannut todettiin siinä myös yhteistuumin. Sellainen oli ensimmäinen keikkapäivä uudistuneella kokoonpanolla. Innolla odotellaan seuraavaa.

Kaikki kiitos ja kunnia Taivaan Iskälle!

Pasi/PN

2.11.2007 - Oulugospel

Tämän miehistön viimeinen keikka. Mika ja Juho siirtyivät syrjään tämän keikan jälkeen. Heidän uusi sotatantereensa on Helsinkin lähettyvillä. Mutta kerrataas mitä kaikkea tapahtui ennen sitä.

Meillä oli kunnia olla soittamassa Oulugospelissa vuonna 2007. Samassa konsertissa oli myös HB ja meidän tehtävä oli niin kuin lämpätä heitä. Täytyy heti alkuun mainita kuinka hyvät järjestelyt tapahtumassa oli, kaikki sujui todella hyvin. Treffit oli reeniksellä klo 14:00, kamat autoon ja matkaan. Perillä paikanpäällä oltiin 15:30. Päästiin suoraan syömään herkullista kinkkukiusausta. Pete ja Tomppa otti vielä kahvit mukaan, tottai piti ottaa kun ilmaiseksi tarjottiin. Soundchecki oli 16:30 ja alkoi täsmälleen aikataulussa. Harvinaista mutta totta. Kaikki sujui ihmeen hyvin, livepaletilla oli jälleen kerran homma hanskassa. Mikko soitti nappeihin rytmimunaa, groovasi aika hyvinhuonosti. Soundien tsekkaamisen jälkeen pikaisesti myyntipöytä kasaan ja päksstakelle lataamaan ittemme keikkakuntoon. Tehtiin biisilistat ja kukin teki sitä, mitä ruukaa tehdä ennen keikkaa.

Aloitettiin keikka Ruusulla ja heti perään paratiisi. Keikalla oli hyvä fiilis ja yleisöäkin oli paikalla hyvin. Oli omalla tavalla haikea vetää keikkaa kun tiesi, että se on viimeinen tällä kokoonpanolla. Noh, rokattiin senkin edestä sitten. Pete kävi taas soittamassa rumpuja ja Pepe koitti polkaista piuhaa irti kitarasta, ei onnistunut kuin muutaman kerran. Hencan värjätty tukka kuulosti todella hyvälle. Mikko veti monitoritiskin takaa vahvalla terssillä stemmoja Aaha jeehe-biisin. Kuulemma itte pyydettin. Oli jälleen mukava soittaa kun tekniikka pelasi, kiitos livepaletin pojjiille. Kiitos sinulle joka olit meiningissä mukana, kiitos Oulun seurakunnille, Esä Rättyälle ja muille avuliaille ihmisille. Suurin kiitos Taivaan Iskälle huolenpidosta.

Mika ja Juho:kiitos kuluneista vuosista ja hetkistä. Tehtiin kovasti töitä ja koettiin paljon. Olette hienoja ihmisiä, ja tärkeitä sellaisia!Siunausta teille, eiköhän me vielä rokasta joskus jossain. Rock!!!

-PN-

Reisjärvi - 19.10.2007

Hip hei jälleen. Ai että keikalle on aina yhtä mukava mennä. Manazerimme ilmoitteli jo alkuviikosta mukavia uutisia, Raahesta ei saa mistään vuokralle passelia keikka-autoa joten Reisjärvelle lähdettiin renttevästi henkilöautolla ja isolla isolla kuomukärryllä. Se oli muuten sama kärry jonka kanssa olemme ennenkin olleet sotaretkellä mm. Kokkolassa viime vuoden syksynä. Jostain syystä kaikki sujui kuitenkin hyvin ja emme onnistuneet säätämään hommia pieleen, vaikka kuinka tietysti yritimme. Sovimme miehekkään treffit reenikselle klo 11.00 aamupäivästä ja aloitimme roudauksen. Kamat sujahteli näppärisi kärryyn ja aikaa jäi jopa vitsailuun.

Klo 12.00 auton nokka liikahti kolme kertaa kohti Reisjärveä. Ensimmäinen stoppi oli 1 metrin jälkeen. Mikä ihme valo meillä palaa kojetaulussa, ah, ei mikään, väärä hälytys. Toinen stoppi oli jälleen metrin jälkeen. Onhan kärry varmasti kiinni kunnolla. Oli. Kolmas stoppi tapahtuikin onneksi vasta Ylivieskan shellillä mistä matkaan tarttui Juho kamoineen. Tässä vaiheessa oltiin sovitusta aikataulusta vasta puolituntia jäljessä. Oulaisissa piti pysähtyä tsekkaileen p-paikan metsäkasvustoa. Otettiin muuten aikaa, 02-vuoden Toyota Avensin kiihtyy 0-80 30 sekkaa jos perässä on sairaan iso kärry ja vasta vaihdettu kone jolla ei saa vedättää liikaa. Oltiin aika hurjia poikia liikenteessä sen kanssa, vauhdin huumaa toden teolla.

Noin 13.00 Sievissä pyörittiin jonkin aikaa ja etsitiin poispääsyä kohti keikkapaikkaa. Kyllä piti
olla pieni tienviitta ja hankalat opasteet. Noh, aikamme ajettuamme kohti Reisjärveä ohitimme yhtäkkiä jonkin kylän tapaisin. Mentyämme sen kyläntapaisen paikan ohi, tulee kyltti vastaan jossa lukee, että Reisjärvi 2 km, takaisin päin. Mentiin siis koko paikan ohi huomaamatta. Noh, käännyttiin takas ja löydettiin melko vaivattomasti oikea koulu missä oli tarkoitus soitella. Tosin koulun oikeus varmistui vasta kun kävelimme liikuntasalin sisään ja siellä oli tutun näköisiä teknikoita kasaamassa kamoja.

Noin klo 16.00 päästiin syömään. Kävimme jossain paikassa jonka nimessä oli jotain suden tapaista. Hyvä ruoka ja mukavat ihmiset tekemässä sitä ruokaa. Saimme vatsamme täyteen. Takaisin koululle tekeen soundcheckiä. Tuttujen miesten kanssa on mukava tehdä hommia ja hommat toimii. Mikko lauloi stemmat vahvalla terssillä monnaritiskin takaa. Soundit ruuvasi
hyvin ja tekniikka pelasi, teknikot evästä hakemaan ja rokkarit valmistautuun illan vetoa varten.

Klo 19.00 alkoi keikka. Aloitettiin vaihteeksi Villarilla, vaihtelu virkistää. Väkeäkin oli saapunut paikalle hyvin ja lavan edusta täyttyi. Keikka meni hyvin, tekniikka pelasi. TT päätti kehittää 3.Taivaaseen uudeen kompin, muuten hyvä komppi mutta kukaan muu ei saanut kiinni kompista. Kosketinsoittaja kävi soittamassa rumpuja Aaha Jeehen aikana mutta muuten osasi
käyttäytyä ihan hyvin. Hencca kävi laulamassa tyylikkäästi Sina vain-biisin eka säkeistön ihan yksin eli up yours lavalla encorena. Saatiin ruusut keikan jälkeen. Keikan jälkeen alkoi arki, kamat kasaan mutta illan kruunasi yöleivät. Kiitos mahtavasta
iltapalasta. Kotona oltiin nukkumassa noin 01.00.

Kiitos Reisjärven seurakunnalle, kiitos kun olitte paikalle meidän kanssa rokkaamassa, kiitos
livepaletin poijjille loistavasta työstä.Suurin kiitos Taivaan Iskälle huolen pidosta. Jälleen.

Kortesjärvi - 29.9.2007

Ruskagospel oli tapahtuman nimi ja menossa oli mukana mm. Punainen lanka, Tera, Bass'n Helen. Punainen lanka rokkasi kyllä mahtavasti. No mutta, tällä kertaa emme onnistuneet säätämään mitään pieleen, kaikki meni yllättävän jouheasti. Lähdettiin matkaan Raahesta 8:30, pysähdyttiin Kokkolassa syömään ja otettiin samasta kaupungista Mika ja Juho kyytiin. Pojat tuli junalla jostain etelästä. Löydettiin melko suoraan keikkapaikalle. Kamat saliin ja souncheck alkoi aikataulun mukaisesti. Tosin aikataulu oli meidän kannalta suoraan sanottuna hanurista. Ehdittiin soittaa noin 4,5 minuuttia ja se oli siinä. Voitte arvata toimiko monitorointi, no ei. Mukava soitella kun nappeihin tulee tasaista puuromössöä. Sen siitä saa kun ei lähde vakiomiehistön kanssa liikenteeseen. Piti kuulemma olla suomen parhaimpia alan firmoja...jep jep. 
Ei jaksa ymmärtää miksi aikataulut pitää vetää niin kireälle, ettei ehdi 
kunnolla valmistella keikkaa, ei siitä kärsi soittajat vaan kuulijat eniten. No, vedettiin jämäkkä 30 minsan setti ja kiireen vilkkaa pois lavalta Teran alta. Hei sori teran kitaristi, mulla jäi biisilista lattialle, onneksi sait potkittua sen pois lavalta raivokkaasti. Ymmärrän, että se meinasi pilata sun päivän.

Mutta järjestäjille suuri kiitos ja kumarrus, oli mukava kun heti oltiin vastassa ja tervehtimässä ja ruokaa oli tarjolla koko ajan. Eli piditte soittajista hyvää huolta ja muutenkin järjestelyt pelasi hyvin!Kiitos kun saimme olla soittamassa, kiitos kuulijoille ja kiitos Taivaan iskälle huolenpidosta.

Lumijoki 22.9.2007

Lumigospel oli tapahtuman nimi ja Paterilla oli kunnia olla tapahtuman pääesiintyjä. Puitteet olivat hyvät, iso halli ja tekniikka loistava. Allekirjoittanut pääsi tällä kertaa vähällä, ei tarvinnut roudata eikä reenata eikä huolehtia oikeastaan mistään. Omat henkilökohtaiset syyt vetivät miehen kovin kiireiseksi mutta onneksi muut sällit hoitivat hommat miehekkäästi. Tapahtumassa oli pari muuta bändiä, Leader ja Ikienkeli. Ikienkeli jäi näkemättä mutta Leader veti kovaa ja rouheasti. Rock! Oma keikka meni yllättävän hyvin siihen katsoen että, kosketinsoittaja ei ehtinyt soundcheckkiin lainkaan ja toinen syna hajos toisen biisin aikana. Mahtava tunne kun soundi katoaa jonnekin maan alle ja miksaaja nostelee käsiään ilmaan eikä tiedä mitä tehdä. Noh, onneksi syy selvisiä pian, syna rikki ja "pitää" alkaa katteleen uutta tilalle. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä tapahtuma, soitto kulki ja melkein kaikki laitteet kesti. Encorena villari lähti räväkästi käyntiin, kukaan ei tiennyt mitä tehdä. Vähän naureskelua ja koitettiin uudestaan. Sellasta se on välillä.Kiitos tapahtuman järjestäjille,että saimme olla soittamassa, kiitos kun olitte kuuntelemassa ja suurin kiitos jälleen Taivaan Iskälle huolenpidosta.

Kokkola - 20.7.2007

Bändimme historian ensimmäinen ulkoilmakeikka. Siistiä. Jostain kumman syystä yhtyeemme jäsenillä on luontainen lahja (tai ehkä kirous tai paha tapa) sotkea hyvät järjestelyt ja luoda aina ison kasan ylimääräistä stressiä pääkoppaan ja niin myös tälläkin kertaa. Manazerimme oli järjestänyt kaikki valmiiksi mutta onneksi allekirjoittanut päätti vedota omiin työkiireisiin ja sotkea pakkaa. Näin ollen matkasimme Kokkolan ruotsinkieliseen mutta aurinkoiseen kaupunkiin kahdella autolla. Manazeri eli Pikku-Pekka oli myös matkassa miksaajan viitta harteilla ja iloitsi kovasti kun sai autoon Kalajoelta seuraa kahdesta naispuolisesta ihmisestä. Pahoittelut näille kahdelle naispuoliselle ihmiselle manazerin puolesta huonosta matkaseurasta.

Matka sujui hyvin, jos ei oteta huomioon manazerin joko pysähdytään vessatauolle - kyselyistä 10 km välein. Kokkolan liikenne osoittautui yllättävän monimutkikkaaksi ja allekirjoittanut loitsi ajoitaidoillaan muutaman mielenkiintoisen ajolinjaratkaisun risteyksissä. Ei ollut oma vika, se kolmio oli ruotsinkielinen ja en ymmärtänyt sitä. Mutta lopulta löysimme jopa oikean puiston missä oli tarkoitus rokata. Lavan sivuovi oli helppo avata, ei tarvittu kun raakaa voimaa ja ruuvimeisseli. Pari isoa ruuvia ajoi lukon asemaa. Soundtsekki meni kivuttomasti ja aikaa jäi syöpöttelyyn Pedrinaksessa. Ja annosten koko oli jälleen omaa luokkaansa. Juhokaan ei syönyt tällä kertaa kaikkien tähteitä.

Väkeä oli kertynyt paikalle mukavasti ja sääkin oli hyvä. Aloitimme keikan kadotettuun paratiisiin-biisillä ja siitähän se sitten rullasikin aikas mukavasti eteenpäin. Tekniikkä pelasi hyvin ja mitään ihmeempää ei sattunut.Keikan jälkeen oli luvassa perinteinen roudaus ja ilmanaikuinen höpöttely ennen kuin suuntasimme autonnokkaa kotia kohti. Ai niin, harrastimme vielä trikkausta lavan viereisellä nurmikolla. Tai siis Juho teki temppuja ja me muut oltiin ihmeissään, että miten ihmisvartalolla voi tehdä noin ilman että kuuluu rusahtelua selkärangasta. Kotona oltiin puolenyön maissa. Kiitos teille, jotka olitte paikan päällä meitä kuuntelemassa, kiitos Kokkolan seurakunnalle, kiitos tekniikalle hyvästä työstä ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.