Reissu alkoi perjantaina 17.11.2006 klo 03.00 kun suuntasimme keikkadösämme kohti Suomen Turkua. Kaikki sujui hyvin Kokkolaan asti, keli oli hyvä ja liikenne oli rauhallinen. Mutta Kokkolassa säiden haltia päättikin nakata hieman lunta maahan. Itse asiassa lunta tuli kohtisuoraan satamalla niin paljon, että yli 60 km/h oli hurja vauhti siihen tilanteeseen. Eipä siinä muuta kuin Kokkolan abc:lle kahville odottamaan sään selkenemistä. Reissu jatkui hyvin ilman ongelmia, mitä nyt auton nopeusmittari eli omaa elämäänsä ja aiheutti jänniä ja vauhdikkaita tilanteita poliisisetien kameratolppien kohdalla.
Turkuun saavuttiin puolenpäivän tienoilla ja ihme kyllä, ilman suurempia harhailuja löydettiin lähes suoraan festarialueelle. Tämä todistaa, että myös maalta tulevat gospelmuusikot osaavat liikkua suurissa kaupungeissa. Sitten lampsittiin porukalla ihmettelemään, että mihinkäs me saadaan roudata meidän soittokamat. Souncheckki tuli ajoillaan ja äänimiehemme Pikku-Pekka pyöritteli ihan rouhevat soundit kaiuttimista pihalle. Ainoa huolenaihe oli soundcheckin lyhyys, sillä ehdimme soittaa vain puolikkaan biisin. Tässä vaiheessa tuli ainakin kirjoittajalla mieleen, että olisikohan aikatauluja suunniteltaessa pitänyt varata himpun verran lisää aikaan tähän, että olisi saanut ruuvata monitoroinninkin kohdalleen.
Väkeä tuli keikalle hyvin ja meininki oli sen mukainen. Keikan miinukset olivat tekniikan pettäminen alussa. Hencan mikki päättikin olla mykkänä ensimmäisen biisin puoleenväliin asti ja ainakin allekirjoittaneelle tuli korvamonitoreihin pelkästään Pepen kitara, täysillä. Mutta kun tekniikka rupesi pelaamaan, niin kyllä oli hienoa soittaa gospelia festareilla. Kiitos teille kaikille, jotka tulitte kuuntelemaan meitä, kiitos keikan järjestäjille, kiitos vaimoille ja kihlatuille kaikesta avusta ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.
perjantai 17. marraskuuta 2006
perjantai 15. syyskuuta 2006
Kokkola - 15.9.2006
Tarina alkaa siitä, kun armeijan vuoksi yhteinen reeniaika on ollut vähän kortilla, niin pidettiin reenit sitten torstaina alkaen klo 21.00. Se on aina yhtä mukavaa ja piristävää olla kotona reenien jälkeen vasta 24:00 jälkeen. Äänimiehemme Pikku-Pekka saapui äänentoiston kera perjantaina Ylivieskaan noin. 01:15. Herätys oli aamulla klo 06.00. Pete ja PP(pikku-pekka) starttasivat erittäin komean valkean värisen renkaiden päällä liikkuvan katsastusmiehen unelman klo 6:45 ja alkoivat matkan kohti Kokkolaan. Matkalla poimittiin kyytiin Juho Raution keskustasta. Muut pojat + keikkareissuaputyttölevynmyyjä-Elina tulivat perästä Hencan autolla joka oli varustettu upealla kuomuperäkärryllä. Tämä kärry sai vielä kokea kovia reissun aikana mutta siitä myöhemmin.
Kokkolaan saavuttiin 08:30 ja pienen etsinnän jälkeen löytyi jopa oikea koulukin jossa oli tarkoitus rokata. Hakalahden koulu otti meidän lämpimästi tervetulleeksi ja sitten alkoikin kylmä ja ankea roudaaminen. Kamat saatiin kasaan aika kivuttomasti ja jäi jopa aikaa ruuvailla soundeja kohdilleenkin. Mitä nyt Tomilla hajosi basarista kalvo just ennen soundcheckiä mutta paikallinen musaliike toimi pelastajana. Käytiin porukalla syömässä pinaattikeittoa ja lihapasteijaa koulun ruokalassa ja saimme osaksemme mahtavia tuijotuksia yläasteelaisilta. Oma vika kun olemme niin rumia. Keikka alkoi noin klo 12:30. Porukkaa oli paljon ja hyvä niin. Soitannollisesti olisi voinut mennä paremminkin mutta ei tässä nyt tarvitse hävetäkään. Tekniikka petti sen verran, että Hencan langaton mikki alkoi ”juttelemaan” langattoman monitorilähettimen kanssa mutta PP hoiti homman ja keikka jatkui. Yhdessä vaiheessa eräs yleisöstä kävi antamassa vinkin PP:lle että laulajan mikin piuha on rikki mutta epäilemme sen paikkaansa pitävyyttä koska kyseessä kuitenkin oli langaton mikki. Keikan jälkeen armoton roudaus, kiitos kaikille apuroudareille! Kun kamat oli pakattu autoon ja kärryyn, päätettiin siirtää kärryä vähän sivummas, ettei se olisi tiellä ja toimisi niin paljoa ”varkaiden” houkuttimena. Tomi otti miehekkään otteen ja kiskaisi kärryn liikkeelle. Samalla jäi käteen ne johdot joilla toimii kärryn valot ja vilkut. Pojat päätti sitten kokeilla miten sähkötyöt onnistuu. Mutta pienen harmittelun jälkeen menimme syömään Koutosen Tatun johdattamina Pedrinakseen jossa tarjoiltiin niin isot annokset, että niillä olisi ruokkinut sodankylän varusmiehet viikon ajaksi kevyesti. Jopa meidän jätemyllymme Juho luovutti ja eikä syönyt muilta jääneitä tähteitä.
Sitten oli vuorossa Bio Rexin valtaaminen. Ensimmäiset yllätykset alkoivat siten, että kun tallustimme syömästä takaisin autolle, huomasimme tuulilasilla lepäävän erittäin kauniin ja muodokkaan tervetuloa-toivotuksen Kokkolan kaupungilta, nimittäin 30 € parkkisakon. Pitänee varmaan porukalla kerrata liikennemerkit ennen seuraavaa keikkaa. Tästähän se mieliala vaan kohosi, sillä pyörimme pakettiauton sekä kuomukärryllä varustetun auton kanssa etsien Bio Rexin takapihaa. Piti sekin olla sitten piilossa mutta etsivä löytää, sanoi Sherlock Holmes. Ja sitten lisää yllätyksiä: ei ole ollenkaan lavaa missä soittaa ja eikä edes tilaa kaikille soittajille. Ja sitten kolmas yllätys: talossa ei ole ollenkaan voimavirtaa, no niin, mistä revitään tarvittavat sähköt. Mutta kyllä Herra omistaan huolen pitää ja ongelmat ratkeaa kun ei luovuta. Lavan ja tilan puute ratkaistiin näin; Tomi laitettiin soittamaan eräänlaiseen eteistilaan joka toimi samalla varasuloskäyntinä. Eihän Tomia juurikaan näkynyt keikan aikana mutta äänellisesti homma toimi todella hyvin. Sitten PP ja leffateatterin omistaja ratkaisi sähköongelman; ulkoa löytyi pannuhuone jossa oli voimavirtapistorasia. Pari pitkää jatkoroikkaa ja homma toimi. Sitten ei muuta kuin laitteet kasaan. Kaikki sujui todella hyvin ja ilman suurempia komplikaatioita. Aikaa jäi jopa hieman levähtämiseen ja vitsailuun. Pieniä pelonsekaisia tunteita kyllä kävi mielessä varmaan kaikilla, sillä 20 minuuttia ennen keikan alkua paikalle oli tulossa vain 3 henkilöä. Nytkö kävisi toteen se pelko, että pitäisi soittaa tyhjälle salille. Ei kuitenkaan, sillä paikalle tuli todella kivasti porukkaa ja meininki oli sen mukainen. Soitannollisesti oli ehkä paras keikka ja mikäpäs siinä soittaessa kun PP hoiti tekniikan hienosti. Pepe piristi päivää aloittamalla rakkautta oikeaa-biisin säröt täysillä. Ei siinä auttanut kuin hymyillä ja aloittaa alusta oikeilla soundeilla. Vedettiin encorena Sepposen Pasin tekemä biisi Guide me ja lopuksi Hencca vielä herkisteli Sinä vain – biisin tahtiin. Lopuksi oli edessä vielä yksi roudaus ja sitten kotimatkalle. Hencca vältti tämän roudauksen kun hän meni vielä laulamaan pari biisiä illan nuortenmessuun. Kotimatkallekin riitti jännitystä. Pete ja PP meinasi ajella vähän ohi risteyksistä ja Hencca ja kumppanit joutuivat taistelemaan, että peräkärryn valot toimisivat. Loppujen lopuksi kärrykin saatiin ehjänä kotiin. Tästä viisastuneena emme enää ikinä tee sitä minkä teimme tällä keikkareissulla, nimittäin anna Tomin liikuttaa käsin peräkärryä. PP oli kotona loppujen lopuksi lauantaina klo 12.00. Unelmaduuni tuo äänimiehen työ. Suosittelemme.
Kiitos kaikille jotka tulitte kuuntelemaan meitä, kiitos Kokkolan seurakunnalle hyvästä ylläpidosta, kiitos Hakalahden koululle ystävällisestä ilmapiiristä, kiitos PP:lle, kiitos Kaitsulle sekä hänen kauniimmalle puoliskolleen sekä suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.
Kokkolaan saavuttiin 08:30 ja pienen etsinnän jälkeen löytyi jopa oikea koulukin jossa oli tarkoitus rokata. Hakalahden koulu otti meidän lämpimästi tervetulleeksi ja sitten alkoikin kylmä ja ankea roudaaminen. Kamat saatiin kasaan aika kivuttomasti ja jäi jopa aikaa ruuvailla soundeja kohdilleenkin. Mitä nyt Tomilla hajosi basarista kalvo just ennen soundcheckiä mutta paikallinen musaliike toimi pelastajana. Käytiin porukalla syömässä pinaattikeittoa ja lihapasteijaa koulun ruokalassa ja saimme osaksemme mahtavia tuijotuksia yläasteelaisilta. Oma vika kun olemme niin rumia. Keikka alkoi noin klo 12:30. Porukkaa oli paljon ja hyvä niin. Soitannollisesti olisi voinut mennä paremminkin mutta ei tässä nyt tarvitse hävetäkään. Tekniikka petti sen verran, että Hencan langaton mikki alkoi ”juttelemaan” langattoman monitorilähettimen kanssa mutta PP hoiti homman ja keikka jatkui. Yhdessä vaiheessa eräs yleisöstä kävi antamassa vinkin PP:lle että laulajan mikin piuha on rikki mutta epäilemme sen paikkaansa pitävyyttä koska kyseessä kuitenkin oli langaton mikki. Keikan jälkeen armoton roudaus, kiitos kaikille apuroudareille! Kun kamat oli pakattu autoon ja kärryyn, päätettiin siirtää kärryä vähän sivummas, ettei se olisi tiellä ja toimisi niin paljoa ”varkaiden” houkuttimena. Tomi otti miehekkään otteen ja kiskaisi kärryn liikkeelle. Samalla jäi käteen ne johdot joilla toimii kärryn valot ja vilkut. Pojat päätti sitten kokeilla miten sähkötyöt onnistuu. Mutta pienen harmittelun jälkeen menimme syömään Koutosen Tatun johdattamina Pedrinakseen jossa tarjoiltiin niin isot annokset, että niillä olisi ruokkinut sodankylän varusmiehet viikon ajaksi kevyesti. Jopa meidän jätemyllymme Juho luovutti ja eikä syönyt muilta jääneitä tähteitä.
Sitten oli vuorossa Bio Rexin valtaaminen. Ensimmäiset yllätykset alkoivat siten, että kun tallustimme syömästä takaisin autolle, huomasimme tuulilasilla lepäävän erittäin kauniin ja muodokkaan tervetuloa-toivotuksen Kokkolan kaupungilta, nimittäin 30 € parkkisakon. Pitänee varmaan porukalla kerrata liikennemerkit ennen seuraavaa keikkaa. Tästähän se mieliala vaan kohosi, sillä pyörimme pakettiauton sekä kuomukärryllä varustetun auton kanssa etsien Bio Rexin takapihaa. Piti sekin olla sitten piilossa mutta etsivä löytää, sanoi Sherlock Holmes. Ja sitten lisää yllätyksiä: ei ole ollenkaan lavaa missä soittaa ja eikä edes tilaa kaikille soittajille. Ja sitten kolmas yllätys: talossa ei ole ollenkaan voimavirtaa, no niin, mistä revitään tarvittavat sähköt. Mutta kyllä Herra omistaan huolen pitää ja ongelmat ratkeaa kun ei luovuta. Lavan ja tilan puute ratkaistiin näin; Tomi laitettiin soittamaan eräänlaiseen eteistilaan joka toimi samalla varasuloskäyntinä. Eihän Tomia juurikaan näkynyt keikan aikana mutta äänellisesti homma toimi todella hyvin. Sitten PP ja leffateatterin omistaja ratkaisi sähköongelman; ulkoa löytyi pannuhuone jossa oli voimavirtapistorasia. Pari pitkää jatkoroikkaa ja homma toimi. Sitten ei muuta kuin laitteet kasaan. Kaikki sujui todella hyvin ja ilman suurempia komplikaatioita. Aikaa jäi jopa hieman levähtämiseen ja vitsailuun. Pieniä pelonsekaisia tunteita kyllä kävi mielessä varmaan kaikilla, sillä 20 minuuttia ennen keikan alkua paikalle oli tulossa vain 3 henkilöä. Nytkö kävisi toteen se pelko, että pitäisi soittaa tyhjälle salille. Ei kuitenkaan, sillä paikalle tuli todella kivasti porukkaa ja meininki oli sen mukainen. Soitannollisesti oli ehkä paras keikka ja mikäpäs siinä soittaessa kun PP hoiti tekniikan hienosti. Pepe piristi päivää aloittamalla rakkautta oikeaa-biisin säröt täysillä. Ei siinä auttanut kuin hymyillä ja aloittaa alusta oikeilla soundeilla. Vedettiin encorena Sepposen Pasin tekemä biisi Guide me ja lopuksi Hencca vielä herkisteli Sinä vain – biisin tahtiin. Lopuksi oli edessä vielä yksi roudaus ja sitten kotimatkalle. Hencca vältti tämän roudauksen kun hän meni vielä laulamaan pari biisiä illan nuortenmessuun. Kotimatkallekin riitti jännitystä. Pete ja PP meinasi ajella vähän ohi risteyksistä ja Hencca ja kumppanit joutuivat taistelemaan, että peräkärryn valot toimisivat. Loppujen lopuksi kärrykin saatiin ehjänä kotiin. Tästä viisastuneena emme enää ikinä tee sitä minkä teimme tällä keikkareissulla, nimittäin anna Tomin liikuttaa käsin peräkärryä. PP oli kotona loppujen lopuksi lauantaina klo 12.00. Unelmaduuni tuo äänimiehen työ. Suosittelemme.
Kiitos kaikille jotka tulitte kuuntelemaan meitä, kiitos Kokkolan seurakunnalle hyvästä ylläpidosta, kiitos Hakalahden koululle ystävällisestä ilmapiiristä, kiitos PP:lle, kiitos Kaitsulle sekä hänen kauniimmalle puoliskolleen sekä suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.
perjantai 19. toukokuuta 2006
Joensuu - 19.5.2006
Pakkasimme keikkadösän jo edellisenä iltana hyvissä ajoin ennen Suomen jäkispeliä, asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Kaikki mahtui hyvin kyytiin ja tilaakin jäi komeasti. Itse keikkareissu alkoi perjantaiaamuna klo. 06.00. Pete oli nukkunut kaksi tuntia sitä ennen ja muut soittajat suunnilleen yhtä paljon joten luvassa oli väsynyttyä mutta todella laadukasta huumoria Joensuuhun asti. Hörppäsimme aamusumpit vielä ennen lähtöä Pekureilla ja sitten käänsimme autonnokan kohti Alavieskaa josta poimimme Juhon kyytiin. Ensimmäinen ruokastoppi oli Ylivieskassa (kauhean pitkä matka ehdittiin ajaa ennen kuin jätkillä oli ruoka mielessä) ja matkaan tarttui voimalehmäjuomaa, mehua ja paistettu kengänpohja eli paniini ammattitermein ilmaistuna. Matka jatkui ja maisema vaihtui. Mukavaa kilometrinnielemistä vauhditti Peten herätysliikkeet tutuksi-huumori(ketään ei loukattu vaan kaikki huumori oli ja pysyi hyvässä maussa ja kehittävässä hengessä) sekä cd-soittimessa pyörivä Suomen kovin country-gospel-artisti jonka nimeä nyt ei millään pysty muistamaan. Tämä kyseisen artistin levy löytyi auton hanskalokerosta. Tankkasimme auton ja söimme terveellistä Hessburger-ruokaa vähän ennen Kuopiota jossa Tomi päätti olla porukan valistuinein ja otti ranskalaisten tilalle salaatin...nössö.Pete nakutti kyseisen huoltamon rallipeliin 3.parhaan ajan manuaalivaihteilla. Tämän jälkeen Tomia pelotti nousta takaisin keikkadösään koska Pete hyppäri ratin taakse. Ajoimme heti moottirielle johtavan rampin ohi ja päädyimme golfkentälle. Tämän jälkeen kun selvisimme mooottoritielle, aloimme ohittamaan nuorta naiskuskia joka ajoi mielestämme liian hitaasti. Mutta kuinkas kävikään: kyseinen viattomalta näyttävä naiskuski painoikin luutun tiskiin eli otti pikkupösöstä kaikki tehot irti ja teki kaikkensa ettei me päästäisi ohitse. Päätimme luovuttaa ja tyydyimme hymyilemään tälle kuskille kauniisti ja palasimme ajamaan hänen taaksensa. Ai niin, Tomi meinasi suuttua Petelle kun Pete ajoi erään abc:n ohi. Syynä tähän oli lehtimyyjä joka kauppasi kuskille jotain lehteä johonkin todella hyvään hintaan. Vähämmästäkin nuori mies menee sekaisin. Viimein lopulta perillä Joensuussa löysimme kohtalaisen helposti Cityseurakunnalle. Vastassa oli iloisia ihmisiä. Saimme kamat kasaan aika nopeasti ja tällä kertaa monitorointi pelasi loistavasti sillä puikoissa oi tyyppi joka oli tehnyt sitä hommaa mm. negativen kanssa. Pater Noster ei ota kantaa kyseisen yhtyeen musiikkimakuun ;)Saimme ennen keikkaa syödäksemme oikein maittavaa ruokaa josta oli huolehtinut jo Tomille ennestään tutut ihmiset, oikein suuri kiitos teille. Paikalle tuli ihan kivasti porukkaa ja tunnelma oli erittäin hyvä. Joensuun cityseurakunnalla on erittäin mukavia ihmisiä. Meitä lämppäsi Make joka heitti pari erittäin kovaa räp-biisiä tiukoin riimein.Asiaa! Meidän keikka meni oikein mallikkaasti.Soittovehkeet kesti ja tekniikka pelasi. Tomi joutui soittamaan vaan hiukan varovasti jottei ihmisillä olisi puhjennut tärykalvoja. Lähdimme ajelemaan kotia kohti noin klo.22.30 ja pääsimme nukkumaan viiden jälkeen aamulla. Suuri kiitos järjestäjille, että saimme käydä soittamassa, kiitos kun tulitte paikan päälle kuuntelemaan ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.
T: Meidän Faija
T: Meidän Faija
perjantai 3. helmikuuta 2006
Alavieska - 3.2.2006
Tomi teki sen taas...siis taikoi meille jälleen kerran keikkabussin. Tällä kertaa saimme alle sinisen paholaisen jossa oli automaattivaihteisto ja webasto. Kamat kantoon ja suunta kohti alavieskaan. Matkalla tehtiin pikku pysähdys Yppärissä. Pete hyppäsi siellä pois kyydistä koska siellä oli paljon parempaa seuraa kuin bändin jätkät, nimittäin vaimo ja oma auto. Suunnitelma oli seuraava: Muut pojat koukkaa Alavetelin kautta, siellä odotti meidän uusi levy juuri painosta tulleena ja Pete paukutti suoraan Alavieskaan omalla autolla. Pojat päätti sitten pistää homman jännäksi ja suunnitelmat uusiksi. Meille oli sovittu soundcheck 16.15. Noin kello 15.30 Hencca soittaa Petelle ettei ne kerkeä millään sovittuun aikaan. Ei muuta kuin soittelemaan äänimiehille että mitäs nyt tehdään. Onneksi LT:n (ai niin, on varmaan kohteliasta mainita, että samassa tapahtumassa soittivat myös Luotettava Todistus ja Hätäuloskäynti)pojat olivat jo paikalla he tekivät äänitarkastuksen ennen meitä. Onneksi Exitin soundien katsominen venyi yliajalle ja aikataulut hieman muuttuivat joten poijjaat ehtivät levyjen kanssa juuri sopivasti paikalle. Itse keikka meni hyvin ja oli varsin riemuisa. Porukkaa oli paljon paikalla ja meininki sen mukainen. Äänentoisto kiersi jostain syystä mutta se olikin ainoa negatiivinen asia. Vedettiin encorena Sinä vain-biisi,reenaamattomana.Kiitos järjestäjille, kiitos sinulle kun olit paikalla ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.
perjantai 27. tammikuuta 2006
Pattijoki - 27.1.2006
Vuoden 2006 ensimmäinen keikka. Kaikilla oli lähiaikoina kauhea kiire jostain syystä ja ehdimme vetää vain yhdet pikareenit ennen keikkaa. Pete meni jo aamupäivästä laittelemaan paikkoja kuntoon koska oli yksi tapahtuman järjestäjistä (ja myös järjestysmiehistä...kauhea määrä lihasta) ja näin hän vältti jälleen kerran yhden roudaamisen. Tällä kertaa meidän rooli oli lämpätä LT:tä. Tämä helpotti meidän roudaamista sillä Tomi sai soittaa LT:n rumpuilla jotka olivat juuri ja juuri riittävän kokoiset meille...kiitämme lainasta. Paikalla oli myös loistava pa ja valokalusto. Soundcheck oli ripeä ja hyvin toimiva. Ei muuta kuin vetoa odottamaan takahuoneeseen joka oli punttisali. Paikalle tuli porukkaa todella hyvin ja tunnelma oli myös sellainen. Hencca kävi näyttämässä hyvältä ensin yksin lavalla sadekellojen tahtiin ja vasta sitten hän päästi muut soittajat lavalle. Biisit meni kohtalaisen hyvin ja tunnelma oli hyvä. 45 minsaa rokkia ja sitten annettiin vuoro tanssi -ja soitinyhtye luotettavalle rutistukselle. Kiitos teille jotka tulitte paikan päälle, kiitos ylivieskan äänentoistopalvelulle ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)