Tänään oli vuorossa vaeltaa varjoista valoon eli Oulun tuirassa oli tilaisuus saada rokata. Jälleen kerran meininki oli jännittävä sillä puolustusvoimien vuoksi Juholla oli monenlaisia ongelmia päästä soittamaan. Ensin hylättiin loma-anomus (vaikka kuinka koetimme raapustaa oikein virallisen liitteen jotta kapteeni olisi antanut alikersantti Kotiaholle luvan rokata Oulussa). Noh, uutta loma-anomusta kehiin ja läpihän se meni. Ainoa ongelmana vaan se, ettei alikersantti vielä tiennyt lauantaina klo 14.00 millä ilveellä hän olisi takaisin sodankyläss klo. 24.00 mennessä. Armoton puhelimella soittelu tuotti vihdoin tulosta ja jonkun jääkärin kyydillä Juho pääsi sitten lopulta ajoissa sodankylään ja välttyi sotatuomioistuimelta. Eikä keikalle menokaan onnistunut ilman komplikaatioita. Pakkasimme ison peräkärrymme ja ihan muodon vuoksi testasimme, että pelaahan valot kärryssä. No eihän ne pelannut sitten lainkaan. Jonkin aikaa siinä sitten säädettyämme saimme valot pelaamaan niin, että pääsimme matkaan. No sitten matkalle tulimme ajatelleeksi, että missähän se on se keikkapaikka. Tiesimme, että se on Oulussa tuirassa mutta sen pitemmälle meidän tiedot eivät riittäneet. Noh, kuin ihmeen kaupalle ajoimme suoraan (siis ilman ainuttakaan virhekääntymistä risteyksissä) tuiran koululle ja näimme tutun pa-firman kuorma-auton. Pääsimme siis ehjänä perille. Meillä oli onneksi gps päällä..
Oli mukava roudata kamat pois kärrystä kun paikalle tupsahti yhtäkkiä iso lauma apukantajia, kiitos!. Kaikki meni suorastaan hyvin ja ilman ongelmia ennen keikkaa. Soundchecki oli hyvä ja sille oli varattu hyvin aikaa. Tekniikka pelasi, kiitos Mikolle ja Pertulle. Soundin tsekkaamisen jälkeen saimme syödä hyvin ja aikaa jäi myös lepäämiseen. Osa pojista lähti kylille shoppailemaan, allekirjoittanut jäi paikalle opastamaan housebändia meidän soittokamojen suhteen. Käytännössä soittelin Pepelle koko ajan, että miten ihmeessä tämä sinun efektipolin toimii. Harrastimme perinteistä takahuonesähläystä ja pelasimme nhl05:sta. Miksaaja Perttu oli muuten huono siinä, Ruotsi voitti Suomen 1-0. Noin 30 minsaa ennen keikkaa Mika huomaa, että hänen monitorinappinsa ovat kadonneet. Jee. Niitä sitten etsiskellään kissojen ja koirien kanssa mutta tuloksena oli pään raaputtamista ja ihmettelemistä. Onneksi tavarasalkusta löytyi ylimääräisiä nappeja ja basistin ei tarvinnut soittaa kuurona.
Itse keikka alkoi hieman yllättäen. Olimme sopineet, että klo 16.00 on meidän veto. 15.45 tullaan sanomaan, että nyt pitäs nousta lavalle. Emme olleet kuulleet mitään kuulutuksia ja teimme äkkilähdön lavalle. Sori, jos vaikutti siltä, että olimme päiväunilla takana, emme olleet. Itse keikka meni suht.hyvin. Ei pahempia mokia, oli helppo ja mukava soitella ja lauleskella kun tekniikka pelasi hyvin. Henkka harrasti hyväntekeväisyyttä jakamalla loput 4 levyä yleisöön (siis siinä oli oikeasti kaikki mitä oli jäljellä meidän levyistä). Porukkaa oli paljon paikalla ja teille oli mukava soittaa. Keikan jälkeen harrastimme perinteistä roudaamista ja pyöriskelyä paikanpäällä. Juho häippäsi Sodankylään, Hencca jäi Ouluun, minä häippäsin Tyrnävälle (älkää kysykö miksi) ja loput matkasi takaisin Raaheen. Kiitos kun olitte kuuntelemassa, suuri kiitos järjestäjille (meistä pidettiin tosi hyvää huolta), kiitos tekniikan pojille ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.
