Bändimme historian ensimmäinen ulkoilmakeikka. Siistiä. Jostain kumman syystä yhtyeemme jäsenillä on luontainen lahja (tai ehkä kirous tai paha tapa) sotkea hyvät järjestelyt ja luoda aina ison kasan ylimääräistä stressiä pääkoppaan ja niin myös tälläkin kertaa. Manazerimme oli järjestänyt kaikki valmiiksi mutta onneksi allekirjoittanut päätti vedota omiin työkiireisiin ja sotkea pakkaa. Näin ollen matkasimme Kokkolan ruotsinkieliseen mutta aurinkoiseen kaupunkiin kahdella autolla. Manazeri eli Pikku-Pekka oli myös matkassa miksaajan viitta harteilla ja iloitsi kovasti kun sai autoon Kalajoelta seuraa kahdesta naispuolisesta ihmisestä. Pahoittelut näille kahdelle naispuoliselle ihmiselle manazerin puolesta huonosta matkaseurasta.
Matka sujui hyvin, jos ei oteta huomioon manazerin joko pysähdytään vessatauolle - kyselyistä 10 km välein. Kokkolan liikenne osoittautui yllättävän monimutkikkaaksi ja allekirjoittanut loitsi ajoitaidoillaan muutaman mielenkiintoisen ajolinjaratkaisun risteyksissä. Ei ollut oma vika, se kolmio oli ruotsinkielinen ja en ymmärtänyt sitä. Mutta lopulta löysimme jopa oikean puiston missä oli tarkoitus rokata. Lavan sivuovi oli helppo avata, ei tarvittu kun raakaa voimaa ja ruuvimeisseli. Pari isoa ruuvia ajoi lukon asemaa. Soundtsekki meni kivuttomasti ja aikaa jäi syöpöttelyyn Pedrinaksessa. Ja annosten koko oli jälleen omaa luokkaansa. Juhokaan ei syönyt tällä kertaa kaikkien tähteitä.
Väkeä oli kertynyt paikalle mukavasti ja sääkin oli hyvä. Aloitimme keikan kadotettuun paratiisiin-biisillä ja siitähän se sitten rullasikin aikas mukavasti eteenpäin. Tekniikkä pelasi hyvin ja mitään ihmeempää ei sattunut.Keikan jälkeen oli luvassa perinteinen roudaus ja ilmanaikuinen höpöttely ennen kuin suuntasimme autonnokkaa kotia kohti. Ai niin, harrastimme vielä trikkausta lavan viereisellä nurmikolla. Tai siis Juho teki temppuja ja me muut oltiin ihmeissään, että miten ihmisvartalolla voi tehdä noin ilman että kuuluu rusahtelua selkärangasta. Kotona oltiin puolenyön maissa. Kiitos teille, jotka olitte paikan päällä meitä kuuntelemassa, kiitos Kokkolan seurakunnalle, kiitos tekniikalle hyvästä työstä ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.
