Tarina alkaa siitä, kun armeijan vuoksi yhteinen reeniaika on ollut vähän kortilla, niin pidettiin reenit sitten torstaina alkaen klo 21.00. Se on aina yhtä mukavaa ja piristävää olla kotona reenien jälkeen vasta 24:00 jälkeen. Äänimiehemme Pikku-Pekka saapui äänentoiston kera perjantaina Ylivieskaan noin. 01:15. Herätys oli aamulla klo 06.00. Pete ja PP(pikku-pekka) starttasivat erittäin komean valkean värisen renkaiden päällä liikkuvan katsastusmiehen unelman klo 6:45 ja alkoivat matkan kohti Kokkolaan. Matkalla poimittiin kyytiin Juho Raution keskustasta. Muut pojat + keikkareissuaputyttölevynmyyjä-Elina tulivat perästä Hencan autolla joka oli varustettu upealla kuomuperäkärryllä. Tämä kärry sai vielä kokea kovia reissun aikana mutta siitä myöhemmin.
Kokkolaan saavuttiin 08:30 ja pienen etsinnän jälkeen löytyi jopa oikea koulukin jossa oli tarkoitus rokata. Hakalahden koulu otti meidän lämpimästi tervetulleeksi ja sitten alkoikin kylmä ja ankea roudaaminen. Kamat saatiin kasaan aika kivuttomasti ja jäi jopa aikaa ruuvailla soundeja kohdilleenkin. Mitä nyt Tomilla hajosi basarista kalvo just ennen soundcheckiä mutta paikallinen musaliike toimi pelastajana. Käytiin porukalla syömässä pinaattikeittoa ja lihapasteijaa koulun ruokalassa ja saimme osaksemme mahtavia tuijotuksia yläasteelaisilta. Oma vika kun olemme niin rumia. Keikka alkoi noin klo 12:30. Porukkaa oli paljon ja hyvä niin. Soitannollisesti olisi voinut mennä paremminkin mutta ei tässä nyt tarvitse hävetäkään. Tekniikka petti sen verran, että Hencan langaton mikki alkoi ”juttelemaan” langattoman monitorilähettimen kanssa mutta PP hoiti homman ja keikka jatkui. Yhdessä vaiheessa eräs yleisöstä kävi antamassa vinkin PP:lle että laulajan mikin piuha on rikki mutta epäilemme sen paikkaansa pitävyyttä koska kyseessä kuitenkin oli langaton mikki. Keikan jälkeen armoton roudaus, kiitos kaikille apuroudareille! Kun kamat oli pakattu autoon ja kärryyn, päätettiin siirtää kärryä vähän sivummas, ettei se olisi tiellä ja toimisi niin paljoa ”varkaiden” houkuttimena. Tomi otti miehekkään otteen ja kiskaisi kärryn liikkeelle. Samalla jäi käteen ne johdot joilla toimii kärryn valot ja vilkut. Pojat päätti sitten kokeilla miten sähkötyöt onnistuu. Mutta pienen harmittelun jälkeen menimme syömään Koutosen Tatun johdattamina Pedrinakseen jossa tarjoiltiin niin isot annokset, että niillä olisi ruokkinut sodankylän varusmiehet viikon ajaksi kevyesti. Jopa meidän jätemyllymme Juho luovutti ja eikä syönyt muilta jääneitä tähteitä.
Sitten oli vuorossa Bio Rexin valtaaminen. Ensimmäiset yllätykset alkoivat siten, että kun tallustimme syömästä takaisin autolle, huomasimme tuulilasilla lepäävän erittäin kauniin ja muodokkaan tervetuloa-toivotuksen Kokkolan kaupungilta, nimittäin 30 € parkkisakon. Pitänee varmaan porukalla kerrata liikennemerkit ennen seuraavaa keikkaa. Tästähän se mieliala vaan kohosi, sillä pyörimme pakettiauton sekä kuomukärryllä varustetun auton kanssa etsien Bio Rexin takapihaa. Piti sekin olla sitten piilossa mutta etsivä löytää, sanoi Sherlock Holmes. Ja sitten lisää yllätyksiä: ei ole ollenkaan lavaa missä soittaa ja eikä edes tilaa kaikille soittajille. Ja sitten kolmas yllätys: talossa ei ole ollenkaan voimavirtaa, no niin, mistä revitään tarvittavat sähköt. Mutta kyllä Herra omistaan huolen pitää ja ongelmat ratkeaa kun ei luovuta. Lavan ja tilan puute ratkaistiin näin; Tomi laitettiin soittamaan eräänlaiseen eteistilaan joka toimi samalla varasuloskäyntinä. Eihän Tomia juurikaan näkynyt keikan aikana mutta äänellisesti homma toimi todella hyvin. Sitten PP ja leffateatterin omistaja ratkaisi sähköongelman; ulkoa löytyi pannuhuone jossa oli voimavirtapistorasia. Pari pitkää jatkoroikkaa ja homma toimi. Sitten ei muuta kuin laitteet kasaan. Kaikki sujui todella hyvin ja ilman suurempia komplikaatioita. Aikaa jäi jopa hieman levähtämiseen ja vitsailuun. Pieniä pelonsekaisia tunteita kyllä kävi mielessä varmaan kaikilla, sillä 20 minuuttia ennen keikan alkua paikalle oli tulossa vain 3 henkilöä. Nytkö kävisi toteen se pelko, että pitäisi soittaa tyhjälle salille. Ei kuitenkaan, sillä paikalle tuli todella kivasti porukkaa ja meininki oli sen mukainen. Soitannollisesti oli ehkä paras keikka ja mikäpäs siinä soittaessa kun PP hoiti tekniikan hienosti. Pepe piristi päivää aloittamalla rakkautta oikeaa-biisin säröt täysillä. Ei siinä auttanut kuin hymyillä ja aloittaa alusta oikeilla soundeilla. Vedettiin encorena Sepposen Pasin tekemä biisi Guide me ja lopuksi Hencca vielä herkisteli Sinä vain – biisin tahtiin. Lopuksi oli edessä vielä yksi roudaus ja sitten kotimatkalle. Hencca vältti tämän roudauksen kun hän meni vielä laulamaan pari biisiä illan nuortenmessuun. Kotimatkallekin riitti jännitystä. Pete ja PP meinasi ajella vähän ohi risteyksistä ja Hencca ja kumppanit joutuivat taistelemaan, että peräkärryn valot toimisivat. Loppujen lopuksi kärrykin saatiin ehjänä kotiin. Tästä viisastuneena emme enää ikinä tee sitä minkä teimme tällä keikkareissulla, nimittäin anna Tomin liikuttaa käsin peräkärryä. PP oli kotona loppujen lopuksi lauantaina klo 12.00. Unelmaduuni tuo äänimiehen työ. Suosittelemme.
Kiitos kaikille jotka tulitte kuuntelemaan meitä, kiitos Kokkolan seurakunnalle hyvästä ylläpidosta, kiitos Hakalahden koululle ystävällisestä ilmapiiristä, kiitos PP:lle, kiitos Kaitsulle sekä hänen kauniimmalle puoliskolleen sekä suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti