Yleensä kun vastoinkäymisiä alkaa tulemaan niin niitä sitten tulee heti kerralla kunnon rysäys. Osa tietysti johtui omista pikku virheistä ja virhearvioinneista, kuten esim: "Kyllä sen keikkabussin ehtii varata myöhemminkin, ei sillä vielä ole kiire". Olihan sillä sitten kiire kun emme saaneet sitä oikein mistään. Onneksi Pete onnistui saamaan lainaan vaimonsa isältä koukullisen auton ja Mika sai hommattua kuomukärryn. Ja samana päivänä vielä sattui lisää miellyttäviä yllätyksiä kun Pete vei omaa autoaan huoltoon aamulla jotta se olisi huollettuna jo ennenkuin lähdemme Nivalaan päin. Huollossa kerrottiin juuri sinä aamuna yhden autonkorjaajan sairastuneen ja huollon venymisen iltapäivään asti. Suorastaan riemullinen olo iski silloin. Tähän kun lisätään vielä yleinen aikataulujen lievä pettäminen ja jostain syystä ihan karmea säätäminen niin paketti oli valmis ja tressitaso ainakin 200 astetta. Mutta kaikesta huolimatta pääsimme matkaan kutakuinkin aikataulussa.
Alavieskassa osa piti pakollisen vessatauon (eihän sitä nyt kukaan pysty 1,5 h olemaan autossa ilman taukoa) ja Ylivieskasta pysähdyimme noukkimaan kyytiin paidat ja levyt myyntipöydälle. Loput kävivät sitten tämän stopin aikana vessassa. Matka jatkui ja hetken aikaa pyörittyämme Nivalan suuressa keskustassa Elina (ainoa naispuolinen ihminen autossa, sääliksi kävi) pakotti meidät kysymään ajo-ohjetta kävelijältä ja rikkomaan miehisyyden illuusion selvitä tilanteesta kuin tilanteesta neuvoa kysymättä. Kiitos ohjeista, löysimme heti perille. Astelimme heti sisälle katsomaan mikä on meininki sisällä ja lähes samaan aikaan KLS:n poijjaat pyrähti paikalle myös. Pikainen kättelykierros, jokainen sanoi nimensä ja samantien unohti sen kuulemansa nimen. Roudattiin soittokamat sisään, pakolliset roudaus, - rumpali, - basisti, - mää en roudaa kyllä mitään-vitsit ja odottelemaan jotta päästäisiin tsekkaamaan soundeja. Henccakin saapui paikalle omalla autollaan ja ehti vielä roudaamaankin , hän oli ahkerana ollut aamupäivän koulussa opiskelemassa miten tullaan kriminaaliksi vai oliko se sittenkin kriminaalityötä....
KLS veti ensin oman keikkansa ja hyvin vetivätkin. Rok-meininki ja sanoma oli tujua tavaraa. Ja muutenkin erittäin leppoisaa sakkia! Miksaajalla oli jostain syystä oma näkemys soundeista ja emme välttämättä ihan yhtyneet tähän näkemykseen mutta ihan hyvä peruspaketti. Seuraavaksi tuli meidän vuoromme nousta lauteille. Monitorimies ansaitsee erikoiskiitoksen loistavasta työstä sillä nappeihin ( eli korvamonitoreihin) tuli erittäin hyvä paketti kaikkia soittimia. Itse soundeissa olisi ollut paranneltavaa mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka miksaaja. Se on sitä kun ei ole omaa äänimiestä mukana joka keikalla. Nivalassa oli mukava soittaa, siellä oli mahtava yleisö. Kiitos Nivalan seurakunnalle, kiitos järjestäjille,kiitos Taika-Petterille, kiitos KLS:n sälleille, kiitos teknikoille ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti