Pater Nosterin keikkapäiväkirja

12.9.2009 Rovaniemi

2009-09-16T12:00:00.000-07:00

Eikös se niin ole, että keikka vuodessa pitää miehen tiellä? Pitkän pitkän keikkatauon jälkeen pääsimme vihdoin tien päälle ja tie vei "lappiin". Tai ainakin matkan varrella tuli vastaan jonkin sortin poromerkki. Yleensä meidän kirouksena on ollut käsittämätön säätäminen, mutta nyt kaikki meni jostain syystä todella helposti. Vuokrattiin keikka-autoksi keltainen maatiekiitäjä, jossa oli todella tyylikkäät aluvanteet. Sehän se tärkeintä kun autoa arvioidaan...!Lähdettiin jo edeltävänä päivänä matkaan. Klo 14 reenikselle pakkaamaan auto. Suurinta ihmetystä aiheutti se, että meillä jäi tilaa liikaa. Otettiin sitten varalta kaikkea mitä käsiin saatiin. Näyttää paremmalta kun on tavaratila täynnä erilaisia piuhoja.

Klo 14.55. Matka alkoi. Klo 15.00 Ensimmäinen stoppi. Pattijoen uudelta abc:lta lähti matkaan roskaruokaa pekonilla ja muuta terveellistä sälää. Klo 15.30 Raahen linkkuriasemalta tarttui kyytiin Aapo ja hänen vaimonsa Sanna. Ai niin, Hencallakin oli mukana hänen kauniimpi puoliskonsa, Moonika c:llä. Matka jatkui kohti Rovaniemeä. Revonlahdella, eli noin 2o kilsan päästä oli seuraava stoppi. Pojjaat kävi vessassa. Kyllähän noin pitkän ajon jälkeen jo pitää päästä vessaan...Tämän jälkeen ajettiin aika lailla ilman suurempia pysähdyksiä, jos ei Pasin ultrapientä rakkoa otetaan huomioon.

Vähän ennen Rovaniemeä ihmeteltiin kun keskellä ei mitään läppäri pongasi yhtäkkiä langattoman verkon. Verkon nimi oli tasavalta. Äkkiä foliopipoa päähän...

Tultiin Rovaniemelle ja paikallinen nuoriso-ohjus Tero opasti meidät majapaikkaan. Majapaikasta löytyi kaikki pakollinen:rantasauna, ranta, äärimmäisen vaarallinen saunankuisti ja pekonia. Kyllä, meille oli varattu aamupalaksi hivenaineita. Paistettiin 3 pakettia pekonia ja paistinpannu piti tyhjentää rasvasta tasaisin väliajoin. Eihän se pekoni nyt kovin rasvaista ole...ei...!Pekonin jälkeen nokka kohti keikkapaikkaa. Siellä Heikki ja Pate oli jo tehnyt likaisen työn. Soittimet lavalle, piuhat oikeisiin paikkoihin ja soundcheck. Kaikki toimi hyvin. Ainoastaan sata hertsiä tuli liian lujaa ;)

Ennen keikkaa Hencca ja Pete antoi radio Deille haastattelun, syötiin mainiota ruokaa ja levähdettiin. Klo 16 alkoi meidän veto. Paikalla oli vajaa 100 ihmistä ja tunnelma oli hyvä. Soitto meni siten kuten odottaa saattaa vuoden keikkatauon jälkeen. Kamalasti puristusta ja Petellä hajosi vasen korvanappi kesken setin. Halpa ei ole edelleenkään laadukasta. Keikan jälkeen Hencca veti trubakeikkana eteisessä lastenlaulun, Tero pakotti. Hyvä reissu kaikenkaikkiaan.Klo 18 lähdettiin kotia päin. Matkalla syötiin terveellistä roskaruokaa, tottakai.Kotona oltiin noin klo 23. Rovaniemen seurakunta hoiti järjestelyt todella hyvin, kiitos siitä sinne päin!Kiitos kaikille, jotka olitte kuuntelemassa. Kiitos Tuupan jätkille, olitte tasaisen huonoja ;) Suurin kiitos Taivaan Isälle!

ps. kiitos Heikille kun laitoit kameran "pyörimään"...

5.9.08 Bio Huvimylly, Raahe

2008-09-18T14:17:00.000-07:00

Keikkapäivänä bändi kokoontui kolmen aikaan Bio Huvimyllyn edustalle. Kaikilla oli jokunen perhonen vatsan pohjalla: olihan muutaman tunnin päästä starttaamassa ensimmäinen keikka pitkästä aikaa ja kaikenlisäksi aivan ensimmäinen tällä kokoonpanolla. Fiilis oli kuitenkin hyvin luottavainen, vaikka reenikertoja ei ollut kovin suurta määrää viimeaikoina kertynyt. Kaikki tuntui silti toimivan hyvin. Kun saatiin Huvimyllyn ovet auki lähdettiin sisälle tsekkaamaan keikkapaikkaa ja pian aloitettiin jo tavaroiden roudaaminen sisälle. Yksistään Aapon valtavan rumpusetin roudaaminen vei jo aikaa, vaikka koko bändi oli mukana!! Kaiken touhun keskellä ei enää muistanut jännittää itse tulevaa keikkaa.

Kun kamat alkoivat olla suurin piirtein kasassa, ehdittiin juuri ja juuri käväistä ABC:llä hengähtämässä. Joku veti kahvin, joku nopea ehti syödäkin jotain. Sitten kiireellä sound checkiin, joka ikävä kyllä loppujen lopuksi myöhästyi sen verran, ettemme ehtineet tehdä kaikkea aivan niinkuin olisimme halunneet. No, näin voi käydä ja niin myös yleensä aina käy! Checkin jälkeen ei sitten enää ehtinytkään juuri pysähtyä mietiskelemään kun kello oli jo muutamaa minuuttia vaille seitsemän ja seitsemältä oli keikan määrä alkaa. Silmän räpäys ja Kippolan Janne oli jo lavalla toivottamassa meidät tervetulleiksi ja seuraavaksi olimme jo lavalla ja ensimmäinen biisi rävähti käyntiin. Kaikki meni hyvin ja yleisö oli todella hyvin meidän messissä! Tosi paljon kiitoksia kaikille, jotka olitte siellä meidän kanssamme.

Keikan jälkeen huokaistiin, juotiin n+1 kuppia kahvia, ja lopuksi Peten luokse saunomaan ja katselemaan keikka läpi videolta. Mageen talon on Pete laittanut ja rempannut todettiin siinä myös yhteistuumin. Sellainen oli ensimmäinen keikkapäivä uudistuneella kokoonpanolla. Innolla odotellaan seuraavaa.

Kaikki kiitos ja kunnia Taivaan Iskälle!

Pasi/PN

2.11.2007 - Oulugospel

2007-11-03T14:42:00.000-07:00

Tämän miehistön viimeinen keikka. Mika ja Juho siirtyivät syrjään tämän keikan jälkeen. Heidän uusi sotatantereensa on Helsinkin lähettyvillä. Mutta kerrataas mitä kaikkea tapahtui ennen sitä.

Meillä oli kunnia olla soittamassa Oulugospelissa vuonna 2007. Samassa konsertissa oli myös HB ja meidän tehtävä oli niin kuin lämpätä heitä. Täytyy heti alkuun mainita kuinka hyvät järjestelyt tapahtumassa oli, kaikki sujui todella hyvin. Treffit oli reeniksellä klo 14:00, kamat autoon ja matkaan. Perillä paikanpäällä oltiin 15:30. Päästiin suoraan syömään herkullista kinkkukiusausta. Pete ja Tomppa otti vielä kahvit mukaan, tottai piti ottaa kun ilmaiseksi tarjottiin. Soundchecki oli 16:30 ja alkoi täsmälleen aikataulussa. Harvinaista mutta totta. Kaikki sujui ihmeen hyvin, livepaletilla oli jälleen kerran homma hanskassa. Mikko soitti nappeihin rytmimunaa, groovasi aika hyvinhuonosti. Soundien tsekkaamisen jälkeen pikaisesti myyntipöytä kasaan ja päksstakelle lataamaan ittemme keikkakuntoon. Tehtiin biisilistat ja kukin teki sitä, mitä ruukaa tehdä ennen keikkaa.

Aloitettiin keikka Ruusulla ja heti perään paratiisi. Keikalla oli hyvä fiilis ja yleisöäkin oli paikalla hyvin. Oli omalla tavalla haikea vetää keikkaa kun tiesi, että se on viimeinen tällä kokoonpanolla. Noh, rokattiin senkin edestä sitten. Pete kävi taas soittamassa rumpuja ja Pepe koitti polkaista piuhaa irti kitarasta, ei onnistunut kuin muutaman kerran. Hencan värjätty tukka kuulosti todella hyvälle. Mikko veti monitoritiskin takaa vahvalla terssillä stemmoja Aaha jeehe-biisin. Kuulemma itte pyydettin. Oli jälleen mukava soittaa kun tekniikka pelasi, kiitos livepaletin pojjiille. Kiitos sinulle joka olit meiningissä mukana, kiitos Oulun seurakunnille, Esä Rättyälle ja muille avuliaille ihmisille. Suurin kiitos Taivaan Iskälle huolenpidosta.

Mika ja Juho:kiitos kuluneista vuosista ja hetkistä. Tehtiin kovasti töitä ja koettiin paljon. Olette hienoja ihmisiä, ja tärkeitä sellaisia!Siunausta teille, eiköhän me vielä rokasta joskus jossain. Rock!!!

-PN-

Reisjärvi - 19.10.2007

2007-10-24T13:28:00.000-07:00

Hip hei jälleen. Ai että keikalle on aina yhtä mukava mennä. Manazerimme ilmoitteli jo alkuviikosta mukavia uutisia, Raahesta ei saa mistään vuokralle passelia keikka-autoa joten Reisjärvelle lähdettiin renttevästi henkilöautolla ja isolla isolla kuomukärryllä. Se oli muuten sama kärry jonka kanssa olemme ennenkin olleet sotaretkellä mm. Kokkolassa viime vuoden syksynä. Jostain syystä kaikki sujui kuitenkin hyvin ja emme onnistuneet säätämään hommia pieleen, vaikka kuinka tietysti yritimme. Sovimme miehekkään treffit reenikselle klo 11.00 aamupäivästä ja aloitimme roudauksen. Kamat sujahteli näppärisi kärryyn ja aikaa jäi jopa vitsailuun.

Klo 12.00 auton nokka liikahti kolme kertaa kohti Reisjärveä. Ensimmäinen stoppi oli 1 metrin jälkeen. Mikä ihme valo meillä palaa kojetaulussa, ah, ei mikään, väärä hälytys. Toinen stoppi oli jälleen metrin jälkeen. Onhan kärry varmasti kiinni kunnolla. Oli. Kolmas stoppi tapahtuikin onneksi vasta Ylivieskan shellillä mistä matkaan tarttui Juho kamoineen. Tässä vaiheessa oltiin sovitusta aikataulusta vasta puolituntia jäljessä. Oulaisissa piti pysähtyä tsekkaileen p-paikan metsäkasvustoa. Otettiin muuten aikaa, 02-vuoden Toyota Avensin kiihtyy 0-80 30 sekkaa jos perässä on sairaan iso kärry ja vasta vaihdettu kone jolla ei saa vedättää liikaa. Oltiin aika hurjia poikia liikenteessä sen kanssa, vauhdin huumaa toden teolla.

Noin 13.00 Sievissä pyörittiin jonkin aikaa ja etsitiin poispääsyä kohti keikkapaikkaa. Kyllä piti
olla pieni tienviitta ja hankalat opasteet. Noh, aikamme ajettuamme kohti Reisjärveä ohitimme yhtäkkiä jonkin kylän tapaisin. Mentyämme sen kyläntapaisen paikan ohi, tulee kyltti vastaan jossa lukee, että Reisjärvi 2 km, takaisin päin. Mentiin siis koko paikan ohi huomaamatta. Noh, käännyttiin takas ja löydettiin melko vaivattomasti oikea koulu missä oli tarkoitus soitella. Tosin koulun oikeus varmistui vasta kun kävelimme liikuntasalin sisään ja siellä oli tutun näköisiä teknikoita kasaamassa kamoja.

Noin klo 16.00 päästiin syömään. Kävimme jossain paikassa jonka nimessä oli jotain suden tapaista. Hyvä ruoka ja mukavat ihmiset tekemässä sitä ruokaa. Saimme vatsamme täyteen. Takaisin koululle tekeen soundcheckiä. Tuttujen miesten kanssa on mukava tehdä hommia ja hommat toimii. Mikko lauloi stemmat vahvalla terssillä monnaritiskin takaa. Soundit ruuvasi
hyvin ja tekniikka pelasi, teknikot evästä hakemaan ja rokkarit valmistautuun illan vetoa varten.

Klo 19.00 alkoi keikka. Aloitettiin vaihteeksi Villarilla, vaihtelu virkistää. Väkeäkin oli saapunut paikalle hyvin ja lavan edusta täyttyi. Keikka meni hyvin, tekniikka pelasi. TT päätti kehittää 3.Taivaaseen uudeen kompin, muuten hyvä komppi mutta kukaan muu ei saanut kiinni kompista. Kosketinsoittaja kävi soittamassa rumpuja Aaha Jeehen aikana mutta muuten osasi
käyttäytyä ihan hyvin. Hencca kävi laulamassa tyylikkäästi Sina vain-biisin eka säkeistön ihan yksin eli up yours lavalla encorena. Saatiin ruusut keikan jälkeen. Keikan jälkeen alkoi arki, kamat kasaan mutta illan kruunasi yöleivät. Kiitos mahtavasta
iltapalasta. Kotona oltiin nukkumassa noin 01.00.

Kiitos Reisjärven seurakunnalle, kiitos kun olitte paikalle meidän kanssa rokkaamassa, kiitos
livepaletin poijjille loistavasta työstä.Suurin kiitos Taivaan Iskälle huolen pidosta. Jälleen.

Kortesjärvi - 29.9.2007

2007-09-29T13:51:00.000-07:00

Ruskagospel oli tapahtuman nimi ja menossa oli mukana mm. Punainen lanka, Tera, Bass'n Helen. Punainen lanka rokkasi kyllä mahtavasti. No mutta, tällä kertaa emme onnistuneet säätämään mitään pieleen, kaikki meni yllättävän jouheasti. Lähdettiin matkaan Raahesta 8:30, pysähdyttiin Kokkolassa syömään ja otettiin samasta kaupungista Mika ja Juho kyytiin. Pojat tuli junalla jostain etelästä. Löydettiin melko suoraan keikkapaikalle. Kamat saliin ja souncheck alkoi aikataulun mukaisesti. Tosin aikataulu oli meidän kannalta suoraan sanottuna hanurista. Ehdittiin soittaa noin 4,5 minuuttia ja se oli siinä. Voitte arvata toimiko monitorointi, no ei. Mukava soitella kun nappeihin tulee tasaista puuromössöä. Sen siitä saa kun ei lähde vakiomiehistön kanssa liikenteeseen. Piti kuulemma olla suomen parhaimpia alan firmoja...jep jep.
Ei jaksa ymmärtää miksi aikataulut pitää vetää niin kireälle, ettei ehdi
kunnolla valmistella keikkaa, ei siitä kärsi soittajat vaan kuulijat eniten. No, vedettiin jämäkkä 30 minsan setti ja kiireen vilkkaa pois lavalta Teran alta. Hei sori teran kitaristi, mulla jäi biisilista lattialle, onneksi sait potkittua sen pois lavalta raivokkaasti. Ymmärrän, että se meinasi pilata sun päivän.

Mutta järjestäjille suuri kiitos ja kumarrus, oli mukava kun heti oltiin vastassa ja tervehtimässä ja ruokaa oli tarjolla koko ajan. Eli piditte soittajista hyvää huolta ja muutenkin järjestelyt pelasi hyvin!Kiitos kun saimme olla soittamassa, kiitos kuulijoille ja kiitos Taivaan iskälle huolenpidosta.

Lumijoki 22.9.2007

2007-09-22T13:51:00.000-07:00

Lumigospel oli tapahtuman nimi ja Paterilla oli kunnia olla tapahtuman pääesiintyjä. Puitteet olivat hyvät, iso halli ja tekniikka loistava. Allekirjoittanut pääsi tällä kertaa vähällä, ei tarvinnut roudata eikä reenata eikä huolehtia oikeastaan mistään. Omat henkilökohtaiset syyt vetivät miehen kovin kiireiseksi mutta onneksi muut sällit hoitivat hommat miehekkäästi. Tapahtumassa oli pari muuta bändiä, Leader ja Ikienkeli. Ikienkeli jäi näkemättä mutta Leader veti kovaa ja rouheasti. Rock! Oma keikka meni yllättävän hyvin siihen katsoen että, kosketinsoittaja ei ehtinyt soundcheckkiin lainkaan ja toinen syna hajos toisen biisin aikana. Mahtava tunne kun soundi katoaa jonnekin maan alle ja miksaaja nostelee käsiään ilmaan eikä tiedä mitä tehdä. Noh, onneksi syy selvisiä pian, syna rikki ja "pitää" alkaa katteleen uutta tilalle. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä tapahtuma, soitto kulki ja melkein kaikki laitteet kesti. Encorena villari lähti räväkästi käyntiin, kukaan ei tiennyt mitä tehdä. Vähän naureskelua ja koitettiin uudestaan. Sellasta se on välillä.Kiitos tapahtuman järjestäjille,että saimme olla soittamassa, kiitos kun olitte kuuntelemassa ja suurin kiitos jälleen Taivaan Iskälle huolenpidosta.

Kokkola - 20.7.2007

2007-07-20T13:52:00.000-07:00

Bändimme historian ensimmäinen ulkoilmakeikka. Siistiä. Jostain kumman syystä yhtyeemme jäsenillä on luontainen lahja (tai ehkä kirous tai paha tapa) sotkea hyvät järjestelyt ja luoda aina ison kasan ylimääräistä stressiä pääkoppaan ja niin myös tälläkin kertaa. Manazerimme oli järjestänyt kaikki valmiiksi mutta onneksi allekirjoittanut päätti vedota omiin työkiireisiin ja sotkea pakkaa. Näin ollen matkasimme Kokkolan ruotsinkieliseen mutta aurinkoiseen kaupunkiin kahdella autolla. Manazeri eli Pikku-Pekka oli myös matkassa miksaajan viitta harteilla ja iloitsi kovasti kun sai autoon Kalajoelta seuraa kahdesta naispuolisesta ihmisestä. Pahoittelut näille kahdelle naispuoliselle ihmiselle manazerin puolesta huonosta matkaseurasta.

Matka sujui hyvin, jos ei oteta huomioon manazerin joko pysähdytään vessatauolle - kyselyistä 10 km välein. Kokkolan liikenne osoittautui yllättävän monimutkikkaaksi ja allekirjoittanut loitsi ajoitaidoillaan muutaman mielenkiintoisen ajolinjaratkaisun risteyksissä. Ei ollut oma vika, se kolmio oli ruotsinkielinen ja en ymmärtänyt sitä. Mutta lopulta löysimme jopa oikean puiston missä oli tarkoitus rokata. Lavan sivuovi oli helppo avata, ei tarvittu kun raakaa voimaa ja ruuvimeisseli. Pari isoa ruuvia ajoi lukon asemaa. Soundtsekki meni kivuttomasti ja aikaa jäi syöpöttelyyn Pedrinaksessa. Ja annosten koko oli jälleen omaa luokkaansa. Juhokaan ei syönyt tällä kertaa kaikkien tähteitä.

Väkeä oli kertynyt paikalle mukavasti ja sääkin oli hyvä. Aloitimme keikan kadotettuun paratiisiin-biisillä ja siitähän se sitten rullasikin aikas mukavasti eteenpäin. Tekniikkä pelasi hyvin ja mitään ihmeempää ei sattunut.Keikan jälkeen oli luvassa perinteinen roudaus ja ilmanaikuinen höpöttely ennen kuin suuntasimme autonnokkaa kotia kohti. Ai niin, harrastimme vielä trikkausta lavan viereisellä nurmikolla. Tai siis Juho teki temppuja ja me muut oltiin ihmeissään, että miten ihmisvartalolla voi tehdä noin ilman että kuuluu rusahtelua selkärangasta. Kotona oltiin puolenyön maissa. Kiitos teille, jotka olitte paikan päällä meitä kuuntelemassa, kiitos Kokkolan seurakunnalle, kiitos tekniikalle hyvästä työstä ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.

Haapajärvi - 13.4.2007

2007-04-13T13:52:00.000-07:00

Jostain syystä meillä on tapana saada asiat järjestettyä todella vaikealla tavalla kun menemme keikalle. Tällä kertaa taistelimme äänentoiston kanssa. Noh, onneksi ei ole enää tätä ongelmaa sillä olemme saaneet ikioman keikkamyyjän, joka hoitaa asiat rautaisella ammattitaidolla. Kuitenkin, tämä keikka meni vielä meidän säätämänä ja nyt kirjoitan siitä mitä kaikkea tapahtui.

Neljä päivää ennen keikkaa, kun soittelin Wåtsonin hemmolle (siis tapahtumassa soitti myös Wåtson-niminen pumppu) ja kysyin, että minkälaisen äänentoiston tuotte keikalle. Me olimme ymmärtäneet, että he tuovat paikalle äänentoiston. Vastauksena oli kysymys:voitteko tuoda mukananne äänentoiston, jotta me päästään lähtemään heti kotia keikan jälkeen. Ei siinä, muutama puheinsoitto alan firmoihin lähialueella, kaikki firmat varattuja kyseisenä perjantaina, siistiä. Loppujen lopuksi saimme hierottua sellaisen ratkaisun, että menemme tämän keikan ilman miksaajaa ja tuomme todella pienen äänentoiston mukanamme. Onneksi soittopaikka oli pienikokoinen paikka joten emme olisikaan tarvinneet mitään rekka-autollista tavaraa lavalle.

Perinteisten roudauksien ja peräkärrysäätämisien jälkeen huomasimme olevamme lopulta Haapajärven keskustassa ja jopa löysimme perille seurakuntatalolle. Armoton roudaus ja kamat pystyyn ja soundcheckkaamaan. Siinä vaiheessa myös wåtson saapui paikalle omine kamoineen. Onneksi heillä oli oma pa-mukana niin ei tullut ahdasta ja kaikki oli hyvin näppärää...!Saimme ruuvattua soundit kutakuinkin kohdalleen ja sitten hyökkäsimmekin leivän ja kahvin kimppuun jolla tyydytimme pahimman nälän. Siinä syödessämme wåtson teki soundcheckiä ja päätimme tehdä uudestaan omamme sillä emmehän me voi soittaa hiljempaa kuin yhtye, joka soittaa päätyökseen lastenlaulukonsertteja. Kävimme ennen keikkaa pyörähtämässä "kylillä" ja tarkastamassa paikallisen abc:n kunnon, kunnossa oli. Juho toimi kartturina, hän työnsi nokan ulos auton ikkunasta ja antoi sillä tavalla suuntaa lähimpään ruokapaikkaan.

Wåtson soitti ensin oman settinsä ja leikitti siinä samalla nuoria leipuri hiivan tahtiin. Lopuksi oli meidän veto. Ja meillä oli mahtavan kivaa. Oli mukava soittaa välillä keikka vähän pienemmällä pa:lla ja yleisö oli todella mahtavaa porukkaa. Hieman piti soittaa kuin sokkona olisi ajanut autoa koska monitorointi oli vähän sitä sun tätä. Mutta ne ovat sivuseikkoja, sillä on aina yhtä hienoa saada soittaa gospelia ja kertoa siitä, minkä takia käymme keikoilla. Taivaan Isä = Rock! Kiitos Haapajärven seurakunnalle, meidän oli hyvä olla vierainanne, kiitos peräkärryn lainasta Ollille, kiitos teille kaikille kun olitte kuuntelemassa ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.

Oulu - 31.3.2007 Varjoista valoon

2007-03-31T13:52:00.000-07:00

Tänään oli vuorossa vaeltaa varjoista valoon eli Oulun tuirassa oli tilaisuus saada rokata. Jälleen kerran meininki oli jännittävä sillä puolustusvoimien vuoksi Juholla oli monenlaisia ongelmia päästä soittamaan. Ensin hylättiin loma-anomus (vaikka kuinka koetimme raapustaa oikein virallisen liitteen jotta kapteeni olisi antanut alikersantti Kotiaholle luvan rokata Oulussa). Noh, uutta loma-anomusta kehiin ja läpihän se meni. Ainoa ongelmana vaan se, ettei alikersantti vielä tiennyt lauantaina klo 14.00 millä ilveellä hän olisi takaisin sodankyläss klo. 24.00 mennessä. Armoton puhelimella soittelu tuotti vihdoin tulosta ja jonkun jääkärin kyydillä Juho pääsi sitten lopulta ajoissa sodankylään ja välttyi sotatuomioistuimelta. Eikä keikalle menokaan onnistunut ilman komplikaatioita. Pakkasimme ison peräkärrymme ja ihan muodon vuoksi testasimme, että pelaahan valot kärryssä. No eihän ne pelannut sitten lainkaan. Jonkin aikaa siinä sitten säädettyämme saimme valot pelaamaan niin, että pääsimme matkaan. No sitten matkalle tulimme ajatelleeksi, että missähän se on se keikkapaikka. Tiesimme, että se on Oulussa tuirassa mutta sen pitemmälle meidän tiedot eivät riittäneet. Noh, kuin ihmeen kaupalle ajoimme suoraan (siis ilman ainuttakaan virhekääntymistä risteyksissä) tuiran koululle ja näimme tutun pa-firman kuorma-auton. Pääsimme siis ehjänä perille. Meillä oli onneksi gps päällä..

Oli mukava roudata kamat pois kärrystä kun paikalle tupsahti yhtäkkiä iso lauma apukantajia, kiitos!. Kaikki meni suorastaan hyvin ja ilman ongelmia ennen keikkaa. Soundchecki oli hyvä ja sille oli varattu hyvin aikaa. Tekniikka pelasi, kiitos Mikolle ja Pertulle. Soundin tsekkaamisen jälkeen saimme syödä hyvin ja aikaa jäi myös lepäämiseen. Osa pojista lähti kylille shoppailemaan, allekirjoittanut jäi paikalle opastamaan housebändia meidän soittokamojen suhteen. Käytännössä soittelin Pepelle koko ajan, että miten ihmeessä tämä sinun efektipolin toimii. Harrastimme perinteistä takahuonesähläystä ja pelasimme nhl05:sta. Miksaaja Perttu oli muuten huono siinä, Ruotsi voitti Suomen 1-0. Noin 30 minsaa ennen keikkaa Mika huomaa, että hänen monitorinappinsa ovat kadonneet. Jee. Niitä sitten etsiskellään kissojen ja koirien kanssa mutta tuloksena oli pään raaputtamista ja ihmettelemistä. Onneksi tavarasalkusta löytyi ylimääräisiä nappeja ja basistin ei tarvinnut soittaa kuurona.

Itse keikka alkoi hieman yllättäen. Olimme sopineet, että klo 16.00 on meidän veto. 15.45 tullaan sanomaan, että nyt pitäs nousta lavalle. Emme olleet kuulleet mitään kuulutuksia ja teimme äkkilähdön lavalle. Sori, jos vaikutti siltä, että olimme päiväunilla takana, emme olleet. Itse keikka meni suht.hyvin. Ei pahempia mokia, oli helppo ja mukava soitella ja lauleskella kun tekniikka pelasi hyvin. Henkka harrasti hyväntekeväisyyttä jakamalla loput 4 levyä yleisöön (siis siinä oli oikeasti kaikki mitä oli jäljellä meidän levyistä). Porukkaa oli paljon paikalla ja teille oli mukava soittaa. Keikan jälkeen harrastimme perinteistä roudaamista ja pyöriskelyä paikanpäällä. Juho häippäsi Sodankylään, Hencca jäi Ouluun, minä häippäsin Tyrnävälle (älkää kysykö miksi) ja loput matkasi takaisin Raaheen. Kiitos kun olitte kuuntelemassa, suuri kiitos järjestäjille (meistä pidettiin tosi hyvää huolta), kiitos tekniikan pojille ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.

Raahe - 24.2.2007 Raahegospel

2007-02-24T13:50:00.000-08:00

Kotipaikkakunnalle on aina yhtä mukava mennä soittamaan. Ja mikä parasta, tällä kertaa keikkareissun pituus ei ollut ainakaan rasite. Ennakkotunnelmat olivat hyvät koska paikalla olisi loistava tekniikka sekä hyviä muita esiintyjiä. Veimme jo aamupäivällä kamat Raahen liikuntahallille ja siellä tekniikan pojat ja seurakunnan väki rakensivatkin jo tapahtumaa oman näköisekseen. Aikatalulut pitivät ja teimme soundchekin 13:30 ja saimme tehdä sen rauhassa. Tämän jälkeen pitää kiittää suuresti järjestää, Raahen seurakuntaa, ylläpidosta, sillä saimme syödä todella hyvin ja ruoka oli maukasta. Muusikko elää vatsallaan. Ruokittuina ja kylläisinä painelimme takaisin itse tapahtumapaikalle katsastamaan Juha Tapion ja bändin kunnon, kunnossa oli. Väkeäkin oli tullut paikalle sali täyteen ja se oli mahtavaa.

Ennen meitä esiintyi vielä kaksihenkinen trubaduuri Markus ja kumppani jotka vetivät taidolla ja tyylillä kitarapoppia. Mukavia sällejä. Meidän oma veto oli noin puoli kahdeksan maissa. Oli kerrassaan hienoa odottaa lavan takana (tai oikeasti me olimme lavan vieressä vaikka ketä tälläinen yksityiskohta oikeasti kiinnostaa :) ) kun yleisö taputti ja metelöitsi meitä lavalle. Juoksahdimme lopulta reippaasti kuten nuoret miehet yleensä liikkuvat lavalle hoitamaan osamme. Iloksemme huomasimme lavan edustan täyttyvän ihmisistä ja sehän nosti vaan entuudestaan hyvän fiiliksen kohti kattoa. Täytyy antaa tunnustus teille jotka olitte paikalla, meininki oli todella hyvä koko keikan ajan. Oli jännä huomata ihmisten laulavan keikoilla biisien mukana, siistiä!Keikka meni hyvin ja tekniikka pelasi loistavasti.Kiitos Oulun poijjiille ja omalle äänimiehelle, Pikku-Pekalle.

Kiitos teille kun tulitte kuuntelemaan, kiitos Raahen seurakunnalle, kaikille työntekijöille (eritoten loistaville kahvin kuljettajille) ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.

Nivala - 2.2.2007 Jokigospel

2007-02-02T23:37:00.000-08:00

Yleensä kun vastoinkäymisiä alkaa tulemaan niin niitä sitten tulee heti kerralla kunnon rysäys. Osa tietysti johtui omista pikku virheistä ja virhearvioinneista, kuten esim: "Kyllä sen keikkabussin ehtii varata myöhemminkin, ei sillä vielä ole kiire". Olihan sillä sitten kiire kun emme saaneet sitä oikein mistään. Onneksi Pete onnistui saamaan lainaan vaimonsa isältä koukullisen auton ja Mika sai hommattua kuomukärryn. Ja samana päivänä vielä sattui lisää miellyttäviä yllätyksiä kun Pete vei omaa autoaan huoltoon aamulla jotta se olisi huollettuna jo ennenkuin lähdemme Nivalaan päin. Huollossa kerrottiin juuri sinä aamuna yhden autonkorjaajan sairastuneen ja huollon venymisen iltapäivään asti. Suorastaan riemullinen olo iski silloin. Tähän kun lisätään vielä yleinen aikataulujen lievä pettäminen ja jostain syystä ihan karmea säätäminen niin paketti oli valmis ja tressitaso ainakin 200 astetta. Mutta kaikesta huolimatta pääsimme matkaan kutakuinkin aikataulussa.

Alavieskassa osa piti pakollisen vessatauon (eihän sitä nyt kukaan pysty 1,5 h olemaan autossa ilman taukoa) ja Ylivieskasta pysähdyimme noukkimaan kyytiin paidat ja levyt myyntipöydälle. Loput kävivät sitten tämän stopin aikana vessassa. Matka jatkui ja hetken aikaa pyörittyämme Nivalan suuressa keskustassa Elina (ainoa naispuolinen ihminen autossa, sääliksi kävi) pakotti meidät kysymään ajo-ohjetta kävelijältä ja rikkomaan miehisyyden illuusion selvitä tilanteesta kuin tilanteesta neuvoa kysymättä. Kiitos ohjeista, löysimme heti perille. Astelimme heti sisälle katsomaan mikä on meininki sisällä ja lähes samaan aikaan KLS:n poijjaat pyrähti paikalle myös. Pikainen kättelykierros, jokainen sanoi nimensä ja samantien unohti sen kuulemansa nimen. Roudattiin soittokamat sisään, pakolliset roudaus, - rumpali, - basisti, - mää en roudaa kyllä mitään-vitsit ja odottelemaan jotta päästäisiin tsekkaamaan soundeja. Henccakin saapui paikalle omalla autollaan ja ehti vielä roudaamaankin , hän oli ahkerana ollut aamupäivän koulussa opiskelemassa miten tullaan kriminaaliksi vai oliko se sittenkin kriminaalityötä....

KLS veti ensin oman keikkansa ja hyvin vetivätkin. Rok-meininki ja sanoma oli tujua tavaraa. Ja muutenkin erittäin leppoisaa sakkia! Miksaajalla oli jostain syystä oma näkemys soundeista ja emme välttämättä ihan yhtyneet tähän näkemykseen mutta ihan hyvä peruspaketti. Seuraavaksi tuli meidän vuoromme nousta lauteille. Monitorimies ansaitsee erikoiskiitoksen loistavasta työstä sillä nappeihin ( eli korvamonitoreihin) tuli erittäin hyvä paketti kaikkia soittimia. Itse soundeissa olisi ollut paranneltavaa mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka miksaaja. Se on sitä kun ei ole omaa äänimiestä mukana joka keikalla. Nivalassa oli mukava soittaa, siellä oli mahtava yleisö. Kiitos Nivalan seurakunnalle, kiitos järjestäjille,kiitos Taika-Petterille, kiitos KLS:n sälleille, kiitos teknikoille ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.

Turku - 17.11.2006 (MN - festarit)

2006-11-17T10:31:00.000-08:00

Reissu alkoi perjantaina 17.11.2006 klo 03.00 kun suuntasimme keikkadösämme kohti Suomen Turkua. Kaikki sujui hyvin Kokkolaan asti, keli oli hyvä ja liikenne oli rauhallinen. Mutta Kokkolassa säiden haltia päättikin nakata hieman lunta maahan. Itse asiassa lunta tuli kohtisuoraan satamalla niin paljon, että yli 60 km/h oli hurja vauhti siihen tilanteeseen. Eipä siinä muuta kuin Kokkolan abc:lle kahville odottamaan sään selkenemistä. Reissu jatkui hyvin ilman ongelmia, mitä nyt auton nopeusmittari eli omaa elämäänsä ja aiheutti jänniä ja vauhdikkaita tilanteita poliisisetien kameratolppien kohdalla.

Turkuun saavuttiin puolenpäivän tienoilla ja ihme kyllä, ilman suurempia harhailuja löydettiin lähes suoraan festarialueelle. Tämä todistaa, että myös maalta tulevat gospelmuusikot osaavat liikkua suurissa kaupungeissa. Sitten lampsittiin porukalla ihmettelemään, että mihinkäs me saadaan roudata meidän soittokamat. Souncheckki tuli ajoillaan ja äänimiehemme Pikku-Pekka pyöritteli ihan rouhevat soundit kaiuttimista pihalle. Ainoa huolenaihe oli soundcheckin lyhyys, sillä ehdimme soittaa vain puolikkaan biisin. Tässä vaiheessa tuli ainakin kirjoittajalla mieleen, että olisikohan aikatauluja suunniteltaessa pitänyt varata himpun verran lisää aikaan tähän, että olisi saanut ruuvata monitoroinninkin kohdalleen.

Väkeä tuli keikalle hyvin ja meininki oli sen mukainen. Keikan miinukset olivat tekniikan pettäminen alussa. Hencan mikki päättikin olla mykkänä ensimmäisen biisin puoleenväliin asti ja ainakin allekirjoittaneelle tuli korvamonitoreihin pelkästään Pepen kitara, täysillä. Mutta kun tekniikka rupesi pelaamaan, niin kyllä oli hienoa soittaa gospelia festareilla. Kiitos teille kaikille, jotka tulitte kuuntelemaan meitä, kiitos keikan järjestäjille, kiitos vaimoille ja kihlatuille kaikesta avusta ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.

Kokkola - 15.9.2006

2006-09-15T10:30:00.000-07:00

Tarina alkaa siitä, kun armeijan vuoksi yhteinen reeniaika on ollut vähän kortilla, niin pidettiin reenit sitten torstaina alkaen klo 21.00. Se on aina yhtä mukavaa ja piristävää olla kotona reenien jälkeen vasta 24:00 jälkeen. Äänimiehemme Pikku-Pekka saapui äänentoiston kera perjantaina Ylivieskaan noin. 01:15. Herätys oli aamulla klo 06.00. Pete ja PP(pikku-pekka) starttasivat erittäin komean valkean värisen renkaiden päällä liikkuvan katsastusmiehen unelman klo 6:45 ja alkoivat matkan kohti Kokkolaan. Matkalla poimittiin kyytiin Juho Raution keskustasta. Muut pojat + keikkareissuaputyttölevynmyyjä-Elina tulivat perästä Hencan autolla joka oli varustettu upealla kuomuperäkärryllä. Tämä kärry sai vielä kokea kovia reissun aikana mutta siitä myöhemmin.

Kokkolaan saavuttiin 08:30 ja pienen etsinnän jälkeen löytyi jopa oikea koulukin jossa oli tarkoitus rokata. Hakalahden koulu otti meidän lämpimästi tervetulleeksi ja sitten alkoikin kylmä ja ankea roudaaminen. Kamat saatiin kasaan aika kivuttomasti ja jäi jopa aikaa ruuvailla soundeja kohdilleenkin. Mitä nyt Tomilla hajosi basarista kalvo just ennen soundcheckiä mutta paikallinen musaliike toimi pelastajana. Käytiin porukalla syömässä pinaattikeittoa ja lihapasteijaa koulun ruokalassa ja saimme osaksemme mahtavia tuijotuksia yläasteelaisilta. Oma vika kun olemme niin rumia. Keikka alkoi noin klo 12:30. Porukkaa oli paljon ja hyvä niin. Soitannollisesti olisi voinut mennä paremminkin mutta ei tässä nyt tarvitse hävetäkään. Tekniikka petti sen verran, että Hencan langaton mikki alkoi ”juttelemaan” langattoman monitorilähettimen kanssa mutta PP hoiti homman ja keikka jatkui. Yhdessä vaiheessa eräs yleisöstä kävi antamassa vinkin PP:lle että laulajan mikin piuha on rikki mutta epäilemme sen paikkaansa pitävyyttä koska kyseessä kuitenkin oli langaton mikki. Keikan jälkeen armoton roudaus, kiitos kaikille apuroudareille! Kun kamat oli pakattu autoon ja kärryyn, päätettiin siirtää kärryä vähän sivummas, ettei se olisi tiellä ja toimisi niin paljoa ”varkaiden” houkuttimena. Tomi otti miehekkään otteen ja kiskaisi kärryn liikkeelle. Samalla jäi käteen ne johdot joilla toimii kärryn valot ja vilkut. Pojat päätti sitten kokeilla miten sähkötyöt onnistuu. Mutta pienen harmittelun jälkeen menimme syömään Koutosen Tatun johdattamina Pedrinakseen jossa tarjoiltiin niin isot annokset, että niillä olisi ruokkinut sodankylän varusmiehet viikon ajaksi kevyesti. Jopa meidän jätemyllymme Juho luovutti ja eikä syönyt muilta jääneitä tähteitä.

Sitten oli vuorossa Bio Rexin valtaaminen. Ensimmäiset yllätykset alkoivat siten, että kun tallustimme syömästä takaisin autolle, huomasimme tuulilasilla lepäävän erittäin kauniin ja muodokkaan tervetuloa-toivotuksen Kokkolan kaupungilta, nimittäin 30 € parkkisakon. Pitänee varmaan porukalla kerrata liikennemerkit ennen seuraavaa keikkaa. Tästähän se mieliala vaan kohosi, sillä pyörimme pakettiauton sekä kuomukärryllä varustetun auton kanssa etsien Bio Rexin takapihaa. Piti sekin olla sitten piilossa mutta etsivä löytää, sanoi Sherlock Holmes. Ja sitten lisää yllätyksiä: ei ole ollenkaan lavaa missä soittaa ja eikä edes tilaa kaikille soittajille. Ja sitten kolmas yllätys: talossa ei ole ollenkaan voimavirtaa, no niin, mistä revitään tarvittavat sähköt. Mutta kyllä Herra omistaan huolen pitää ja ongelmat ratkeaa kun ei luovuta. Lavan ja tilan puute ratkaistiin näin; Tomi laitettiin soittamaan eräänlaiseen eteistilaan joka toimi samalla varasuloskäyntinä. Eihän Tomia juurikaan näkynyt keikan aikana mutta äänellisesti homma toimi todella hyvin. Sitten PP ja leffateatterin omistaja ratkaisi sähköongelman; ulkoa löytyi pannuhuone jossa oli voimavirtapistorasia. Pari pitkää jatkoroikkaa ja homma toimi. Sitten ei muuta kuin laitteet kasaan. Kaikki sujui todella hyvin ja ilman suurempia komplikaatioita. Aikaa jäi jopa hieman levähtämiseen ja vitsailuun. Pieniä pelonsekaisia tunteita kyllä kävi mielessä varmaan kaikilla, sillä 20 minuuttia ennen keikan alkua paikalle oli tulossa vain 3 henkilöä. Nytkö kävisi toteen se pelko, että pitäisi soittaa tyhjälle salille. Ei kuitenkaan, sillä paikalle tuli todella kivasti porukkaa ja meininki oli sen mukainen. Soitannollisesti oli ehkä paras keikka ja mikäpäs siinä soittaessa kun PP hoiti tekniikan hienosti. Pepe piristi päivää aloittamalla rakkautta oikeaa-biisin säröt täysillä. Ei siinä auttanut kuin hymyillä ja aloittaa alusta oikeilla soundeilla. Vedettiin encorena Sepposen Pasin tekemä biisi Guide me ja lopuksi Hencca vielä herkisteli Sinä vain – biisin tahtiin. Lopuksi oli edessä vielä yksi roudaus ja sitten kotimatkalle. Hencca vältti tämän roudauksen kun hän meni vielä laulamaan pari biisiä illan nuortenmessuun. Kotimatkallekin riitti jännitystä. Pete ja PP meinasi ajella vähän ohi risteyksistä ja Hencca ja kumppanit joutuivat taistelemaan, että peräkärryn valot toimisivat. Loppujen lopuksi kärrykin saatiin ehjänä kotiin. Tästä viisastuneena emme enää ikinä tee sitä minkä teimme tällä keikkareissulla, nimittäin anna Tomin liikuttaa käsin peräkärryä. PP oli kotona loppujen lopuksi lauantaina klo 12.00. Unelmaduuni tuo äänimiehen työ. Suosittelemme.
Kiitos kaikille jotka tulitte kuuntelemaan meitä, kiitos Kokkolan seurakunnalle hyvästä ylläpidosta, kiitos Hakalahden koululle ystävällisestä ilmapiiristä, kiitos PP:lle, kiitos Kaitsulle sekä hänen kauniimmalle puoliskolleen sekä suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.

Joensuu - 19.5.2006

2006-05-19T10:28:00.000-07:00

Pakkasimme keikkadösän jo edellisenä iltana hyvissä ajoin ennen Suomen jäkispeliä, asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Kaikki mahtui hyvin kyytiin ja tilaakin jäi komeasti. Itse keikkareissu alkoi perjantaiaamuna klo. 06.00. Pete oli nukkunut kaksi tuntia sitä ennen ja muut soittajat suunnilleen yhtä paljon joten luvassa oli väsynyttyä mutta todella laadukasta huumoria Joensuuhun asti. Hörppäsimme aamusumpit vielä ennen lähtöä Pekureilla ja sitten käänsimme autonnokan kohti Alavieskaa josta poimimme Juhon kyytiin. Ensimmäinen ruokastoppi oli Ylivieskassa (kauhean pitkä matka ehdittiin ajaa ennen kuin jätkillä oli ruoka mielessä) ja matkaan tarttui voimalehmäjuomaa, mehua ja paistettu kengänpohja eli paniini ammattitermein ilmaistuna. Matka jatkui ja maisema vaihtui. Mukavaa kilometrinnielemistä vauhditti Peten herätysliikkeet tutuksi-huumori(ketään ei loukattu vaan kaikki huumori oli ja pysyi hyvässä maussa ja kehittävässä hengessä) sekä cd-soittimessa pyörivä Suomen kovin country-gospel-artisti jonka nimeä nyt ei millään pysty muistamaan. Tämä kyseisen artistin levy löytyi auton hanskalokerosta. Tankkasimme auton ja söimme terveellistä Hessburger-ruokaa vähän ennen Kuopiota jossa Tomi päätti olla porukan valistuinein ja otti ranskalaisten tilalle salaatin...nössö.Pete nakutti kyseisen huoltamon rallipeliin 3.parhaan ajan manuaalivaihteilla. Tämän jälkeen Tomia pelotti nousta takaisin keikkadösään koska Pete hyppäri ratin taakse. Ajoimme heti moottirielle johtavan rampin ohi ja päädyimme golfkentälle. Tämän jälkeen kun selvisimme mooottoritielle, aloimme ohittamaan nuorta naiskuskia joka ajoi mielestämme liian hitaasti. Mutta kuinkas kävikään: kyseinen viattomalta näyttävä naiskuski painoikin luutun tiskiin eli otti pikkupösöstä kaikki tehot irti ja teki kaikkensa ettei me päästäisi ohitse. Päätimme luovuttaa ja tyydyimme hymyilemään tälle kuskille kauniisti ja palasimme ajamaan hänen taaksensa. Ai niin, Tomi meinasi suuttua Petelle kun Pete ajoi erään abc:n ohi. Syynä tähän oli lehtimyyjä joka kauppasi kuskille jotain lehteä johonkin todella hyvään hintaan. Vähämmästäkin nuori mies menee sekaisin. Viimein lopulta perillä Joensuussa löysimme kohtalaisen helposti Cityseurakunnalle. Vastassa oli iloisia ihmisiä. Saimme kamat kasaan aika nopeasti ja tällä kertaa monitorointi pelasi loistavasti sillä puikoissa oi tyyppi joka oli tehnyt sitä hommaa mm. negativen kanssa. Pater Noster ei ota kantaa kyseisen yhtyeen musiikkimakuun ;)Saimme ennen keikkaa syödäksemme oikein maittavaa ruokaa josta oli huolehtinut jo Tomille ennestään tutut ihmiset, oikein suuri kiitos teille. Paikalle tuli ihan kivasti porukkaa ja tunnelma oli erittäin hyvä. Joensuun cityseurakunnalla on erittäin mukavia ihmisiä. Meitä lämppäsi Make joka heitti pari erittäin kovaa räp-biisiä tiukoin riimein.Asiaa! Meidän keikka meni oikein mallikkaasti.Soittovehkeet kesti ja tekniikka pelasi. Tomi joutui soittamaan vaan hiukan varovasti jottei ihmisillä olisi puhjennut tärykalvoja. Lähdimme ajelemaan kotia kohti noin klo.22.30 ja pääsimme nukkumaan viiden jälkeen aamulla. Suuri kiitos järjestäjille, että saimme käydä soittamassa, kiitos kun tulitte paikan päälle kuuntelemaan ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.

T: Meidän Faija

Alavieska - 3.2.2006

2006-02-03T10:27:00.000-08:00

Tomi teki sen taas...siis taikoi meille jälleen kerran keikkabussin. Tällä kertaa saimme alle sinisen paholaisen jossa oli automaattivaihteisto ja webasto. Kamat kantoon ja suunta kohti alavieskaan. Matkalla tehtiin pikku pysähdys Yppärissä. Pete hyppäsi siellä pois kyydistä koska siellä oli paljon parempaa seuraa kuin bändin jätkät, nimittäin vaimo ja oma auto. Suunnitelma oli seuraava: Muut pojat koukkaa Alavetelin kautta, siellä odotti meidän uusi levy juuri painosta tulleena ja Pete paukutti suoraan Alavieskaan omalla autolla. Pojat päätti sitten pistää homman jännäksi ja suunnitelmat uusiksi. Meille oli sovittu soundcheck 16.15. Noin kello 15.30 Hencca soittaa Petelle ettei ne kerkeä millään sovittuun aikaan. Ei muuta kuin soittelemaan äänimiehille että mitäs nyt tehdään. Onneksi LT:n (ai niin, on varmaan kohteliasta mainita, että samassa tapahtumassa soittivat myös Luotettava Todistus ja Hätäuloskäynti)pojat olivat jo paikalla he tekivät äänitarkastuksen ennen meitä. Onneksi Exitin soundien katsominen venyi yliajalle ja aikataulut hieman muuttuivat joten poijjaat ehtivät levyjen kanssa juuri sopivasti paikalle. Itse keikka meni hyvin ja oli varsin riemuisa. Porukkaa oli paljon paikalla ja meininki sen mukainen. Äänentoisto kiersi jostain syystä mutta se olikin ainoa negatiivinen asia. Vedettiin encorena Sinä vain-biisi,reenaamattomana.Kiitos järjestäjille, kiitos sinulle kun olit paikalla ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.

Pattijoki - 27.1.2006

2006-01-27T10:24:00.000-08:00

Vuoden 2006 ensimmäinen keikka. Kaikilla oli lähiaikoina kauhea kiire jostain syystä ja ehdimme vetää vain yhdet pikareenit ennen keikkaa. Pete meni jo aamupäivästä laittelemaan paikkoja kuntoon koska oli yksi tapahtuman järjestäjistä (ja myös järjestysmiehistä...kauhea määrä lihasta) ja näin hän vältti jälleen kerran yhden roudaamisen. Tällä kertaa meidän rooli oli lämpätä LT:tä. Tämä helpotti meidän roudaamista sillä Tomi sai soittaa LT:n rumpuilla jotka olivat juuri ja juuri riittävän kokoiset meille...kiitämme lainasta. Paikalla oli myös loistava pa ja valokalusto. Soundcheck oli ripeä ja hyvin toimiva. Ei muuta kuin vetoa odottamaan takahuoneeseen joka oli punttisali. Paikalle tuli porukkaa todella hyvin ja tunnelma oli myös sellainen. Hencca kävi näyttämässä hyvältä ensin yksin lavalla sadekellojen tahtiin ja vasta sitten hän päästi muut soittajat lavalle. Biisit meni kohtalaisen hyvin ja tunnelma oli hyvä. 45 minsaa rokkia ja sitten annettiin vuoro tanssi -ja soitinyhtye luotettavalle rutistukselle. Kiitos teille jotka tulitte paikan päälle, kiitos ylivieskan äänentoistopalvelulle ja suurin kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.

Himanka - 26.11.2005

2005-11-26T10:22:00.000-08:00

Kaikki olivat tänä lauantaina hyvällä tuulella sillä illalla pääsisi rokkaamaan evankeliumia Himangalle. Keikkabussin virkaa toimitti tällä kertaa erittäin komea "oranssi paholainen" Pete vältti ensimmäisen roudauksen tulemalla paikalle suoraan Ylivieskasta, sori! Neljältä iloisen joukkomme jäsenet saivatkin tervehtiä toisiaan Himangan urheilutalon pihalla. Pihalla meitä oli vastassa paikkakuntalainen pastori. Menimme porukalla sisään ja kävimme ottamassa tilan haltuun. Siellähän se jo viime keikalta tuttu Jukka viritteli äänentoistoa paikoilleen ja me saimme kantaa soittokamat sisään, tähän roudaukseen myös Pete joutui osallistumaan. Lava näytti aluksi pieneltä mutta fiilis oli kuin stadionkeikalle konsanaan. Soundchekin jälkeen meitä odotti aivan kerrassaan mahtava ja herkullinen jauhelihakeitto seurakuntakodilla. Suuri kiitos tästä, oli hyvää! Ruokaa mahaan ja takaisin keikkapaikalle viimeistelemäään kaikki kuntoon ennen illan soittoa. Aluksi pelotti ettei paikalle tulisi kuin muutama nuori ja nekin olisivat eksyneet vahingossa väärään paikkaan mutta toisin kävi. Paikalle tuli aivan mahtavasti porukkaa ja teille oli mukava soittaa. Rokkarit selvisivät kunnialla ja vain muutamalla soittovirheellä. Soittovehkeet kesti koko keikan paitsi Peten ääni. Mika huusikin sitten kahden edestä stemmoja oikein miehekkäästi. Keikan jälkeen saimme vielä iltapalaa joka kruunasi illan. Kiitos järjestäjille, keittäjille, miksaajalle, yleisölle ja Taivaan isälle jälleen kerran huolenpidosta!

Sievi 11.11.2005

2005-11-11T10:22:00.000-08:00

Bändimme toinen kitarisi, Juho Törmälä siirtyi pois yhtyeestä syksyllä ensimmäisen keikan jälkeen ja Hencca sai kunnian kantaa laulun lisäksi vastuuta myös kitaroinnista Sievin keikasta alkaen. Perjantaiaamu koitti kylmän tuulisena kun odotimme reenikämpän ovella Tomia saapuvaksi keikkabussillamme (eli tällä kertaa asuntoautolla). Kohta valkoinen peto saapuikin (siis se auto eikä Tomi) miehekkäästi pöristen ja näin saatiin roudaus aloitettua. Kamat sisään, pikainen tsekkaus ettei mitään oleellista jää ja sitten matkaan. Ensimmäinen stoppi pidettiin 3 km päässä kun pysähdyimme ottamaan Mikan kyytiin paikalliselta abc:ltä ja samalla Pete huomasi orastavan nälän tunteen. Kerrosateria mahalaukkuun, voimalehmäjuomaa matkaan ja auton nokka kohti Sievi-cityä. Matkalta soitimme pariin kertaan ajo-ohjetta Peten ihanalta vaimolta jotta löytäisimme nopeimman reitin soittopaikalle. Keikkapaikalle saavuttiin neljän maissa, kamat sisään ja pystyyn, soundcheck ja sitten taas syötiin. Nuorisotyöntekijä Mauri oli sillä hetkellä maailman mahtavin jätkä ja kävi hakemassa meille paikanpäälle pitsat. Kiitos! Tämän jälkeen takahuoneeseen keskittymään itse keikkaan. Paikalle tuli reilut 30 ihmistä, tunnelma oli oikein mahtava. Soittovehkeet kesti jälleen loistavasti koko keikan ajan. Uudet biisit saivat tulikasteen, toimi! Kiitos Maurille, kiitos kaikille Teille jotka tulitte kuuntelemaan meitä ja kiitos Taivaan Isälle huolenpidosta.

Raahe - 30.7.2005

2005-07-30T10:20:00.000-07:00

Yhtyeemme ensimmäinen keikka. Kaksi viikkoa ennen keikkaa basisti vaihtui. Markuksen Jarkko korvattiin uimahyppääjän serkulla, Mika Puhakalla. Kauhealla kiireellä reenattiin setti kasaan. Viimeiset reenit 4 tuntia ennen keikkaa. Hencalla meinasi loppua ääni, valitettavasti sitä jouduttiin kuuntelemaan myös loppupäivän ajan. Ilmassa oli tervettä jännitystä, emme kuitenkaan unohtaneet viljellä huonoa huumoria kun äänentoistotyypit kytkivät pa:ta pystyyn. 5 minuuttia ennen keikan alkua bassoa ei oltu vielä kytketty, soundchecki oli tekemättä, kaaos meinasi vallata tilan. Kosketinsoittaja kurkisti varovasti salin oven taakse, siellä oli 200 nuorta. Ovi äkkiä kiinni ja panikoimaan, ei hyvänen aika! Meidän ei tarvikkaan soittaa tyhjälle salille. Ovelta käytiin huutamassa, että keikan alku venyy 10 minuuttia. Pikainen soundcheck ja lavan taakse piiloon odottamaan. Porukka ryntäsi sisään. Rokkarit pisti lavan takana kädet ristiin jotta kaikki menisi hyvin. Kaikki meni hyvin. Mitä nyt Pete kohelsi alkunauhan aikana päästämällä muutaman väärän äänen synasta. Yleisö tykkäsi, soittajat tykkäsi yleisöstä. Soittovehkeet kesti koko keikan. Kiitos Isälle huolenpidosta. Keikan jälkeen porukalla pitsalle, siellä jatkettiin huonon huumorin viljelyä. Tästä on hyvä jatkaa.